Tuo huudahdus tuli niin sydämestä, että herra Vulfrania oikein liikutti.
"Näethän, sydämessäsi kuitenkin ikävöit heidän luoksensa."
"Mutta minä en pelkää mitään niin paljon kuin tulla hyljätyksi."
"Minkätähden sitten tulisit? Oliko heillä muita lapsia kuin isäsi?"
"Ei ollut."
"Minkätähden he eivät mielellään ottaisi sinua poikansa sijaan? Sinä et tiedä mitä on olla yksin maailmassa."
"Oi, tiedän sen liiankin hyvin."
"Yksinäisellä nuorukaisella on tulevaisuus. Siinä oo suuri ero.
Vanhuksella ei ole muuta odotettavissa koht kuolema."
Jos herra Vulfran ei voinutkaan nähdä, niin Perrine sen sijaan ei voinut kääntää katsettansa hänestä, vaan koetti hänen kasvojensa ilmeistä lukea mitä hänen sydämessänsä liikkui ja vaipui siihen niin, että unohti vastata.
"No", lausui herra Vulfran hetken kuluttua, "mitä olet päättänyt?"