"Entä sukulaisesi?"
"En tunne heitä enkä tiedä ottaisivatko he minua ystävällisesti vastaan, syystä että olivat epäsovussa isäni kanssa. Aioin mennä heidän luoksensa, kun minulla ei ole mitään turvaa, vaikken tiedä tunnustaisivatko minua sukulaiseksensa. Mutta kun minun nyt on onnistunut saada työtä täällä, niin tuntuu minusta melkein olevan parasta jäädä tänne. Mitä minusta tulee, jos he hylkäävät minut? Täällä minun ei ainakaan tarvitse kuolla nälkään, mutta ken tietää miten kävisi jos uudestaan lähden seikkailuretkelle? En rohkene tehdä niin, ellei minulla ole varmoja takeita onnistumisestani."
"Eivätkö sukulaisesi milloinkaan ole kysyneet sinua?"
"Eivät milloinkaan."
"Silloin varovaisuutesi kentiesi on paikallaan; mutta ellet tahdo lähteä noin epävarmalle matkalle kolkuttamaan ovelle, joka kuitenkin ehkä sulkeutuu edestäsi, jättäen sinut ulkopuolelle, niin voithan kumminkin kirjottaa joko sukulaisille suorastaan, kaupungin pormestarille tahi papille. Voivathan he mahdollisesti olla niin varattomiakin, etteivät voi ottaa sinua luoksensa, ja niin ollen on sinun parasta jäädä tänne, missä sinulla kuitenkin on toimeentulosi. Mutta he voivat myöskin elää onnellisissa oloissa ja ottaa sinut avosylin vastaan; silloin löydät heiltä rakkautta, huolenpitoa ja sitä turvaa, jota nyt kaipaat tänne jäädessäsi. Tiedä se, elämä on vaikeaa sinun ikäisellesi yksin maailmassa olevalle nuorelle tytölle… ja synkkää myöskin."
"Kyllä, herra, synkkä se on, sen tiedän, tunnen sen joka päivä ja minä vakuutan, että jos löytäisin sieltä avoimen sylin, niin ilolla heittäytyisin siihen, mutta se voipi jäädä minulta suljetuksikin kuin isältäni…"
"Oliko sukulaisillasi vakavaa tyytymättömyyden syytä isääsi? Minä tarkotan, oliko hän pahasti rikkonut heitä vastaan?"
"En voi käsittää että isäni, joka aina oli niin hyvä kaikille, niin jalo ja urhea, niin hellä ja uhraavainen äidilleni ja minulle, olisi milloinkaan rikkonut vanhempiansa vastaan. Mutta kuitenkin heillä luultavasti oli tyytymättömyyden syytä, vaikkei hän voinut siihen mitään."
"Varmaankin; mutta heidän tyytymättömyytensä häneen ei voi ulettua sinuun. Lasten ei pidä kärsiä vanhempiensa rikoksista."
"Oi, jospa niin olisi!"