"Ilman tätä tyttöä, hän sanoi — olisimme saaneet istua täällä kädet ristissä."
Fabry katsoi häneen, muttei sanonut mitään, eikä Perrine puolestaan uskaltanut kysyä, tarvittiinko häntä vai pitikö hänen palata Maraucourtiin. Hän päätti kuitenkin jäädä ajatellen, että koska herra Vulfran oli noudattanut hänet sinne, oli hänen asiansa määrätä. Herra Vulfran tuli kuitenkin vasta tavalliseen aikaan johtaja Benoistin saattamana, joka ilmoitti hänelle insinöörin antamat ohjeet ja tekemät huomautukset. Jokin näytti kuitenkin unohtuneen, sillä herra Vulfran sanoi tyytymättömän sävyisesti:
"Vahinko, ettei sitä tyttöä enää ole täällä."
"Kyllä hän on täällä vielä", sanoi johtaja ja viittasi Perrinen lähemmäksi.
"Miksi et ole mennyt takaisin Maraucourtiin?" kysyi vanhus.
"Ajattelin, etten saisi tehdä sitä, ennen kuin käskettäisiin."
"Se oli järkevästi ajateltu", sanoi Vulfran, "sinä voitkin jäädä tänne siltä varalta, että minä —"
Hän keskeytti yhtäkkiä puheensa, mutta jatkoi heti:
"Minä tarvitsen sinua kai sittenkin paremmin Maraucourtissa. Mene siis tänä iltana kotiin ja tule aamulla aikaisin konttoriin. Minä sanon sinulle siellä, mitä sinun pitää tehdä."
Perrinen käännettyä vielä muutamia käskyjä, jotka herra Vulfram tahtoi antaa monttööreille, tämä lähti kotiin, eikä sinä päivänä puhuttu mitään lehtien lukemisesta.