"Mekin, samaten kuin neiti puolestansa, ja siitä hyvästä herra Bendit on velvollinen uhraamaan meille kaikille kolmelle jokaiselle vahakynttilän — jos nimittäin englantilainen milloinkaan sytyttää kynttilän muille kuin itseänsä varten."
Jos Perrine olisikin erehtynyt herra Mombleuxen sanojen oikeasta tarkoituksesta, niin hän kyllä piankin olisi käsittänyt sen siitä tavasta, jolla häntä kohdeltiin mummo Françoisen luona. Hänelle ei laitetta paikkaa samaan pöytään kuin muille asukkaille ja ruokavieraille, niinkuin olisi tehty, jos häntä olisi pidetty heidän vertaisenaan, vaan pieneen syrjäpöytään salin nurkkaan, ja sinne tuotiin ruokaa viimeiseksi, kun kaikki muut ensin omasta puolestaan olivat ottaneet osaa vatien tyhjentämiseen.
Mutta hän ei välittänyt siitä tuotiinko hänelle ensiksi vai viimeiseksi, tahi olivatko paraimmat palaset jo ehtineet hävitä. Tärkeintä oli hänen päästä semmoiseen läheisyyteen, että kuulisi heidän keskustelunsa voidakseen sen mukaan laatia itselleen ohjelman miten selviytyä kaikissa niissä vaikeuksissa, jotka kyllä vielä olivat kohtaavat häntä. Hehän tunsivat talon tavat, herra Vulfranin, nuoret herrat, Talouelin, jota hän niin kovasti pelkäsi. Sana heiltä voisi poistaa hänen tietämättömyytensä ja osottaa hänelle vaaroja, joita hän ei voinut aavistaakaan eikä tietämättömyytensä tähden välttää. Hän ei suinkaan tahtonut vakoilla heitä, sillä hän ei kuuntelisi ovenrei'istä. Tiesiväthän he etteivät olleet yksinään ja hän voi siis hyvällä omallatunnolla käyttää hyväksensä heidän keskusteluaan ja asettaa käytöksensä olevien olojen mukaan.
Pahaksi onneksi he eivät sinä aamuna puhunut mistään semmoisesta, josta hän olisi välittänyt, vaan koko ajan politiikasta, metsästyksestä, rautatieonnettomuuksista ja sen semmoisesta. Hänen ei siis tarvinnut teeskennellä välinpitämättömyyttä heitä kuunnellessaan.
Sitäpaitsi hänellä oli itsellään kiire sinä aamuna, sillä hän tahtoi tavata Rosalien saadaksensa tietää mistä herra Vulfran oli kuullut että hän ei ollut nukkunut enempää kuin yhden yön mummo Françoisen luona.
"Sitä herra Vulfran ei ole voinut kuulla keneltäkään muulta kuin Pihdiltä, joka kävi täällä meidän ollessamme Picquignyssä. Silloin hän käytti aikaa hyväksensä ja urkki Zenobie tädiltä tietoja teistä, joka muuten ei ole vaikea asia, jos täti vain tietää, ettei hänen kielimisensä hanki kielittävälle juomarahoja. Hän se on, joka on kertonut ettette ole viettänyt meillä enempää kuin yhden yön ja paljon muutakin sitäpaitse."
"Mitä muuta sitten?"
"En tiedä, kun en ollut saapuvilla, mutta voitte olla varma siitä, että jotakin pahaa se oli. Onneksi ei asia kääntynytkään teille vahingoksi."
"Päinvastoin se kääntyi edukseni kun olen huvittanut herra Vulfrania kertomuksellani."
"Sen minä kerron täti Zenobielle, silloin hän vallan raivostuu."