Perrine tunsi miten Théodore kumartui hänen ylitsensä sillä hän oli lyhytnäköinen. Kiireesti hän väänsi paperin niin, että kirjotus joutui ylösalaisin.
"Oi! Pyydän älkää lukeko tätä, se ei kelpaa mihinkään, sehän on vain töherrystä."
"Se ei tee mitään."
"Kyllä, herra, se tekee paljonkin. Saisin hävetä…"
Herra Théodore tahtoi ottaa paperin, mutta Perrine peitti sen käsillään. Jos hän alussa koettikin verukkeilla puolustautua, niin hän oli nyt sitä lujemmin päättänyt vastustaa, vaikka yhtä kauppahuoneen esimiehistäkin.
Herra Théodore oli siihen asti puhunut leikillisesti ja jatkoi edelleen mielistelevästä:
"Antakaa minun katsella tuota töherrystä! Luuletteko minun aikovan tekeytyä nuoren, sievän neitosen koulumestariksi?"
"Ei, ei, herra! Se ei käy päinsä."
"Olkoon menneeksi, otan sen sitten väkisin."
Hän tahtoi väkisin riistää paperin, mutta Perrine piti siitä kiinni.