"Ei, herra, ei. Minä en anna sitä teille."
"Tämähän on leikkiä vain."
"Ei minun mielestäni. Minulle se on hyvinkin vakava asia. Herra Volfran on kieltänyt minua näyttämästä tätä kenellekään ja minä tottelen häntä."
"Minähän sen arvasinkin."
"Englantilainen alkuperäinen kirje ei ole käännös."
"Setäni kyllä heti näyttää minulle tuon merkillisen käännöksen."
"Jos setänne näyttää sen teille, niin hän menettelee mielensä mukaan; minua hän on kieltänyt sitä näyttämästä ja minun on totteleminen. Suokaa anteeksi, mutta minä en voi muuta."
Hänen äänensä oli niin päättäväinen ja käytöksensä niin vakava, että nuori herra huomasi täytyvänsä käyttää väkivaltaa, jos mieli ottaa paperi ja silloin Perrine ehkä rupeisi huutamaan.
Niin pitkälle hän ei tohtinut mennä, sillä voisihan se kuulua sedän huoneeseen.
"Minua ilahuttaa", hän lausui, "nähdä teidän niin uskollisesti tottelevan setäni käskyjä, silloinkin kun on kysymys vähäpätöisistä asioista."