Hänen mentyään aikoi Perrine heti ryhtyä keskeytettyyn työhönsä, mutta oli niin liikutettu ja säikähtynyt, että se oli hänelle mahdotonta. Mikä mahtoi olla tuon vastustuksen seurauksena, josta herra Théodore sanoi iloitsevansa, vaikka päinvastoin oli siitä perin kiukustunut? Jos hän aikoi kostaa sen hänelle, niin miten voisi hän, yksinään oleva orpo tyttö, puolustautua niin mahtavaa vihollista vastaan? Jo ensimmäinen hyökkäys hänet musertaisi. Ja silloin oli hänen jättäminen talo, missä tuskin vielä oli ehtinyt saada jalansijaa.
Silloin ovi aukeni uudestaan, mutta hiljaa ja varovasti ja herra Talouel astui hiipien sisään silmät luotuina kirjotuspöytään, jossa olivat englantilainen kirje ja sen alotettu käännös.
"No, kuinka sujuu Dakkasta saapuneen kirjeen käännös?"
"Olen vasta sen alulla."
"Herra Théodore keskeytti sinut? Mitä hänellä oli täällä tekemista?"
"Hän lainasi englantilais-ranskalaisen sanakirjan."
"Mitä hän sillä tekee? Eihän hän osaa sanaakaan englannin kieltä?"
"Sitä hän ei sanonut."
"Eikö hän myöskin tahtonut tietää mitä puhutaan tuossa kirjeessä?"
"Enhän ole vielä ehtinyt kuin ensimmäiseen lauseeseen."