Hän näytti todellakin perin uupuneelta ja hänen oli monta kertaa ollut pakko keskeyttää voidaksenss lausoa sanottavansa.
"Tahdotko nyt nukkua?"
"Tarvitsen levätä ja nauttia vaikean päätöksen tuottamaa rauhaa sekä antautua paremman tulevaisuuden toiveihin."
"Hyvä, sitten jätän sisut rauhaan, ja kun vielä on pari tuntia valoisata, niin käytän sen hyväkseni ja menen pesemään vähän liinavaatteita itsellemme. Kai sinusta tuntuisi hyvältä saada huomenna yllesi puhdas paita?"
"Älä rasita itseäsi."
"Tiedäthän sen etten ole milloinkaan rasittunut."
Syleiltyään äitiään hän askaroitsi hiljaa mutta vilkkaasti vaunuissa. Pienestä arkusta hän otti muutamia liinavaatteita ja pani ne vatiin, asetti laudanpätkälle pienen käytetyn saippuapalasen ja vei ne mukanaan vaunuista. Keitettyään riisin hän oli kaatanut vettä kasariin, niin että hänellä oli kuumaa vettä valmiina ja sen hän sitten kaatoi pestävälleen. Sen jälkeen hän riisui nuttunsa, laskihe polvilleen ruohoon ja rupesi ahkerasti hieromaan ja saippuoimaan pesuansa. Kun vaatteita oli ainoastaan kaksi paitaa, kolme nenäliinaa ja kaksi paria sukkia, oli kaikki pesty ja huuhdottu parissa tunnissa, jopa ripustettu nuoralle kuivamaankin nuoran ja aidan väliin.
Hänen puuhatessaan oli aasi vähän matkan päästä pari kertaa kääntänyt päätänsä ikäänkuin katsoaksensa mitä nuori emäntä siinä hommasi, mutta kuitenkaan häntä keskeyttämättä. Sitten kun Perrine oli lopettanut, Palikar ojensi kaulaansa ja kiljasi viisi tahi kuusi kertaa päättävästi ikäänkuin kutsuen häntä luoksensa.
"Luuletko minun unohtaneen sinut?" kysäsi Perrioe leikillisesti.
Hän meni aasin luokse, siirsi sen toiseen paikkaan, huuhtoi huolellisesti vadin, täytti sen raittiilla vedellä ja vei sille juotavaksi; sillä vaikka Palikar tyytyi kuinka huonoon ruokaan hyvänsä, niin se oli yhtä tarkka juomastansa, joksi ei kelvannut muu kuin ihan puhdas raitis vesi perin puhtaasta astiasta, tahi hyvä viini, jota se intohimoisesti rakasti.