"Jos isäntä kerran puhui poikansa kotiintulosta, niin voi myöskin luottaa siihen; isäntä ei puhu joutavia."
"Niin, ei kauppa-asioissa. Mutta nyt ei puhukaan tehtaanomistaja vaan isä."
Ja herra Vulfran puhui alinomaa Perrinen kanssa toiveistaan:
"Nyt on vain kysymys ajasta: Bosnia ei ole Intia, ei mikään meri, johon voi hukkua jäljettömiin. Jos vain saamme varmoja tietoja siitä missä hän oleskeli marraskuussa, niin on meillä varma jälki, jota meidän on helppo seurata."
Ja niin täytyi Perrinen etsiä kirjastosta kaikki kirjat, joissa puhuttiin Bosniasta ja hakea niistä, mitään löytämättä, selitys minkätähden hänen poikansa oli matkustanut sinne ja viipynyt semmoisessa puolisivistyneessä ja karkealuontoisessa maassa, jossa ei ole suurta kauppaa eikä teollisuutta.
"Ehkä hän oli siellä ainoastaan läpikulkiessansa", arveli Perrine.
"Se on hyvin luultavaa ja yksi todistus lisäksi hänen pikaisesta kotiintulostansa. Ja jos hän oli siellä läpimatkalla, niin voimme myöskin olla varmat siitä ettei hänellä ollut puolisonsa eikä tyttönsä seurassaan, sillä Bosnia ei ole mikään matkailijamaa. Siis hän on varmaankin eronnut vaimostaan."
Kun Perrine ei vastannut mitään, vaikka häntä kyllä halutti, niin herra
Vulfran loukaantui.
"Sinä et sano mitään."
"En, siitä syystä etten tohdi vastustaa teitä."