"Tiedät varsin hyvin että minä tahdon sinun sanomaan kaikki mitä ajattelet."
"Niin te kyllä tahdotte muutamissa asioissa, toisissa ette. Ettekö ole kieltänyt minua puhumasta tuosta… nuoresta tytöstä? Ja minä pelkään taaskin suututtavani teitä."
"Sinä et suututa minua, kun sanot minulle syyt minkä tähden luulet heidän olevan mukana Bosniassa."
"Olemmehan lukeneet siksi paljon Bosniasta, että meidän pitäisi tietää sen olevan semmoinen maa, missä naiset kyllä voivat matkustaa, etenkin semmoiset, jotka ovat matkustelleet Intian vuoristoissa, joihin Balkanin vuoria ei voi edes verratakaan vaarojen ja ponnistusten suhteen. Ja vaikkapa herra Edmond olisikin ainoastaan läpikulkien oleskellut Bosniassa, niin en käsitä miksikä eivät hänen puolisonsa ja tyttärensä olisi voineet olla hänen seurassansa, kun kaikki Intian eri osista saapuneet kirjeet yksimielisesti kertovat heidän aisa olleen hänen mukanaan. Lopuksi on vielä toinenkin seikka, jota en rohkene sanoa teille, sentähden että se ei sovellu teidän omiin toivoihinne."
"Sano se kuitenkin."
"Kyllä, mutta pyydän jo edeltäpäin huomauttaa että tarkotan ainoastaan omaa parastanne ja terveyttänne, joka aina kärsii, jos toivonne pettyvät. Eikö ole niin?"
"Selitä sanasi tarkemmin."
"Siitä syystä, että herra Edmond oli Sarajevossa viime marraskuussa, luulette hänen olevan paluumatkalla tänne ja saapuvan… pian."
"Aivan oikein."
"Ja kuitenkaan häntä ei löydetä."