"Siihen johtopäätökseen en suostu."

"Toinen tahi toinen syy on voinut estää häntä tulemasta. Onhan hän voinut kadota."

"Kadotako?"

"Niin, onhan hän voinut palata Intiaan… tahi lähteä muuanne, vaikkapa
Amerikkaankin."

"Ei saa arvata noin umpimähkään."

"Ei suinkaan, herra, mutta valitessaan sen, mitä toivoo ja hylätessään vastenmieliset mahdollisuudet joutuu…"

"Mihin?"

"Ainakin voi silloin tulla kärsimättömäksi. Muistelkaa vain kuinka levoton olette ollut koko ajan tuon kirjeen Sarajevosta saavuttua. Eikä kuitenkaan ole siitä vielä kulunut niin paljon aikaa, että vastaus olisi ehtinyt saapua. Te ette enää rykinyt juuri ollenkaan, nyt sitä teette monta kertaa päivässä, hengästytte ja on sydämen tykytystä, punastutte ja kalpenette vuorotellen ja otsasuonenne paisuvat. Kuinka sitten käy, jos todellakin saatte kauan odottaa vastausta ja jos se saavuttuaan on… toisenlainen kuin soisitte ja toivotte? Te olette jo niin tottunut sanomaan: 'Niin se on eikä toisin', niin etten voi muuta kuin olla levoton. On niin kauheata, kun ihmistä kohtaa kauhein isku, juuri silloin kuin toivoo parahinta. Minä tunnen sen, sillä minä olen saanut kokea sitä. Kun isän sairasteltua niin kauheasti pelkäsimme pahinta, ja hän sitten näytti paranevan, niin uskoimme ja luotimme sokeasti hänen paranemiseensa, samana päivänäkin kuin hän kuoli. Me olimme houkkiot, äiti ja minä antautuessamme toiveiden valtaan ja minä luulen tuon odottamattoman surun juuri murtaneen äiti raukkani voimat. Hän ei enää tointunut siitä iskusta ja puolen vuoden kuluttua oli hänkin kuollut. Ja muistellessani tuota kaikkea, sanon itselleni että tekin…"

Hän ei voinut lopettaa, itku oli kurkussa puristaen sen kokoon, ja tahtoessaan jatkaa, kun tiesi ettei herra Vulfran häntä täydelleen käsittänyt, hän luuli tukehtuvansa.

"Älä herätä noita muistoja eloon lapsi raukka", lausui herra Vulfran, "äläkä luule sentähden, että sinä olet saanut kärsiä niin paljon, ettei ole maailmassa muuta kuin surua ja onnettomuutta. Se vaikuttaa sinuun pahaa, eikä sitäpaitsi ole oikeudenmukaistakaan."