"Ette missään tapauksessa voi jäädä näihin vaunuihin, joissa yökylmä teidät heti tappaa. Teidän täytyy vuokrata huone. Voitteko tehdä niin?"
"Kentiesi, ellei se vaan ole pitkäksi ajaksi."
"Grain de Sel vuokraa huoneitaan verraten halvalla. Mutta huone ei ole teille kylliksi, te tarvitsette myöskin lääkkeitä, hyvää ravintoa, hoitoa: sen kaiken saisitte sairashuoneessa."
"Herra tohtori, mahdotonta, minä en voi erota tyttärestäni. Mihin hän täällä joutuisi?"
"Niinkuin tahdotte, se on oma asianne, minä olen täyttänyt velvollisuuteni."
Hän huusi "Lapsi!"
Sitten hän veti muistikirjan taskustaan, kirjoitti lyijykynällä muutamia riviä ja repi irti lehden.
"Vie tämä apteekkiin", hän lausui, "siihen joka on kirkon luona, ei muualle. Anna sitten äidillesi n:o 1, sen perästä lusikallinen joka tunti n:o 2 ja kiinaviiniä syödessä, sillä hänen täytyy syödä; anna kaikkea mikä hänelle maistuu, etenkin munia. Minä palaan illalla."
Perrine saattoi hänet ulos.
"Koeta taivuttaa häntä menemään sairashuoneeseen."