Kun pankkiiri ei ollut ensimäistä kertaa Maraucourtissa, niin hänen ei myöskään ollut vaikea osata herra Vulfranin huoneeseen. Mutta kuitenkin hän seisahttri oven eteen vähäisen miettimään mitä sanoa.
Hän ei vielä ehtinyt kolkuttaa, kun herra Vulfranin ääni kuului sisältä:
"Sisään!"
Hänellä ei enää ollut miettimiseen aikaa, vaan astui sisälle sanoen:
"Hyvää päivää, herra Vulfran!"
"Mitä, tekö? Ja täällä Maraucourtissa!"
"Niin, minulla oli asioita Picquignyhyn ja poikkesin samalla tänne tuomaan teille vastauksen Sarajevosta."
Perrine istui pöytänsä ääressä vallan kivettyneenä, sillä hän tiesi mitä sitten seurasi.
"No?" kysyi herra Vulfran maltittomasti.
"Eivät ole asiat niin, kuin teidän oli syytä toivoa, niin, kuin me kaikki toivoimme."