"Voinhan tarvita ja voinhan olla tarvitsemattakin."
"Otetaanpas pieni ryyppy. Mitäpä hyödyttää viedä aasi sinne ja maksaa siellä sen puolesta?"
"Etenkin kun sitä ei saada sinne menemään."
"Aasi on viisas veitikka, sen vakuutan teille."
"Jos ostan aasin, niin tahdon myöskin että se tekee työtä hyväkseni eikä juodaksensa tahi kujeillaksensa."
"Kunniani kautta, tämä on silloin sopiva. Se on yhtä päätä tullut
Kreikasta asti."
"Kreikastako?"
Grain de Sel viittasi Perrinelle, joka seurasi heitä, vaikkei kuunnellut heidän puhettansa. Palikarkin oli nyt vallan myöntyväinen ja seurasi sekin ilman että tytön tarvitsi edes nyäistä riimunnuoraa.
Kuka oli tuo ostaja? Oliko hän mies? Vai oliko hän nainen? Astunnasta ja parrattomista kasvoista päättäen hän oli noin viidenkymmenen vuotias nainen. Mutta vaatteista, roimahousuista, puserosta ja hatusta, jommoista omnihussin ohjaajat käyttivät, olisi luullut häntä mieheksi, etenkin kun hänellä alati oli hampaissa pieni piipunnysä, joka ei hetkeksikään eksynyt hänen suustansa. Mutta hänen kasvonsa ne kuitenkin enimmin vetivät Perrinen huomiota puoleensa, hän kun koetti niistä lukea oliko tuo ostaja häijyn vai hyvännäköinen ja ne ilmaisivat hyväluontoisuutta eikä kovuutta tahi pahuutta.
Astuttuaan muutamia askeleita pienelle syrjäkadulla seisattuivat Grain de Sel ja La Rouquerie pienen viinikapakan eteen. He istahtivat katukäytävällä olevan pienea pöydän ääreen ja tilasivat pullon viisiä ynnä kaksi lasia.