Perrine sillä aikaa seisoi heidän läbellänsä pitäen Palikariansa.
"Saatte nähdä mimmoinen veitikka tuo aasi on", kehui Grain de Sel täyttäen lasinsa.
Heti paikalla Palikar kurotti kaulaansa ja suippohuulillansa joi suuhunsa puolet lasista Perrinen tohtimatta sitä estää.
"No, mitä sanotte?" huudahti Grain de Sel riemuiten.
Mutta La Rouquerie ei ollut niinkään ihastunut siitä tempusta.
"En minä tarvitse aasia viiniäni juomaan, vaan vetämään rattaitani, kaniininahka-kuormaani."
"Mutta sanoinhan minä jo sen vetäneen tänne markkinavaunut Kreikasta asti."
"No, se muuttaa asian."
Ja nyt alkoi La Rouquerie tarkasti tutkia Palikaria; sen lopetettuaan hän kysyi Perrineltä, mistä hinnasta tämä aikoi sen myödä. Hän oli ennakolta sopinut Grain de Selin kanssa, että pyydettäisiin sata frangia ja mainitsi siis sen hinnan.
Mutta La Rouquerin rupesi kovasti päivittelemään: "Satako frangia aasista, jonka kelpoisuudesta ei ole minkäänlaisia takeita! Semmoisella hinnalla Perrine suorastaan teki pilaa kunnon ihmisistä." Ja nyt poloinen Palikar sai kuulla kunniansa korvien päistä aina kavioihin asti. "Kaksikymmentä frangia — sen suuremman arvoinen se ei suinkaan ole — tuskin sitäkään…"