"Hyvä on", lausui Grain de Sel pitkän kaupanhieromisen perästä, "huomaanpa että meidän täytyy viedä se torille."
Perrine hengitti helpommin, sillä pelkkä ajatus ettei saisi aasistansa enempää kuin kaksikymmentä frangia, oli tykkänään masentanut hänet. Mihin riittäisi kaksikymmentä frangia heidän suuressa hädässänsä, kun ei edes satakaan frangia ollut kylliksi tärkeimpien menojen suorittamiseen?
"Saa nähdä onko helpompi saada se nyt sinne kuin ensi kerralla", arveli
La Rouquerie.
Torin portille asti Palikar siivosti seurasi emäntäänsä, mutta siinä se pysähtyi ja kun Perrine pakottaen veti riimunvarresta koettaen sekä torumalla että rukoilemalla saada sitä tottelemaan, niin se muitta mutkitta laskihe maata keskelle katua.
"Palikar, minä rukoilen sinua", huusi Perrine vallan epätoivoisena,
"Palikar kulta!"
Mutta Palikar tekeysi vallan kuuroksi eikä ollut kuulevinaankaan.
Uudestaan kokoontui väkeä heidän ympärilleen nauraen ja pilkaten.
"Sytyttäkää sen häntä tuleen!" arveli joku.
"Silloinhan sen saa helposti myödyksi", arveli toinen.
"Potkaiskaa elukkaa!"