"Minä tarjoan lasillisen viiniä", lausoi Grain de Sel.
"Ei hyvä pahaa tee", vastasi siihen Markiisitar.
Ensi kertaa La Carpe avasi suonsa sanoen:
"Lapsi poloinen! Pieni raukka!"
Istuuduttuaan rautatievaunuihin Perrine otti esille vanhan Ranskanmaan matkakartan, jota monen monituisesti oli käyttänyt lähdön jälkeen Italiasta ja johon siis oli hyvinkin perehtynyt. Parisista Amiensiin oli tie vallan selvä, ei tarvinnut muuta kuin kulkea samaa tietä kuin Calaisiin menevät postivaunot. Sitä näytti hieno viiva hänen matkakartallaan: Sain-Denis, Ecouen, Luzarches. Chantilly, Clermont ja Breteuil. Amiensissä hänen tuli poiketa Boulogneen vievälle tielle. Hyvästi osaten arvostella tien pituutta hän laski että Maraucourtiin piti olla noin sadanviidenkytamenen kilometrin matka. Jos hän siis jaksaisi astua kolmekymmentä kilometriä päivässä, niin hän olisi perillä kuuden vuorokauden perästä.
Mutta jaksaisiko hän kuusi päivää peräkkäin säännöllisesti astua kolmekymmentä kilometriä?
Juuri sentähden, että hän oli tottunut astumaan peninkulman peninkulman perästä Palikarin rinnalla, hän tiesi, ettei ollut lainkaan sama asia joskus astua kolmekymmentä kilometriä kuin taivaltaa sama määrä päivä toisensa perästä, jalat siitä tulisivat aroiksi eivätkä polvetkaan sitä kestäisi. Ja toiseksi olisiko sitten ilma kaunis koko viikon? Selkeällä ilmalla ja päivänpaisteessa hän kyllä voi kulkea olkoonpa vaikka kuinka kuuma, mutta jos rupeaisi satamaan. Mitä hän silloin tekee, kun ei ole parempaa suojaa kuin vanhat ryysyiset vaatteensa? Kauniin yön hän kyllä voisi nukkua taivasalla metsässä tahi pensaikossa; mutta lehtikatos, joka imee itseensä kasteen, läpäisee sadepisarat etenkin jos ne putoavat suurina karpaloina. Kastunut hän oli sangen usein vallan läpimärjäksi eikä hän peljännyt rankkasadettakaan, mutta voisiko hän kestää läpimärkänä koko viikon, aamusta iltaan ja jälleen illasta aamuun?
Sanoessaan Grain de Selille ettei hänellä ollut kylliksi rahaa rautatiematkaa varten, hän jätti tämän siihen luuloon, joka häntä itseäänkin elvytti, nimittäin että hänellä oli kylliksi jalkamatkaa varten, ellei se vaan venyisi kovin pitkäksi.
Hänellä oli viisi frangia ja kolmekymmentäviisi centimea jättäessänsä Champ Guillotin ja lunastettuaan kuudella sous'lla rautatielippunsa hänelle jäi viiden frangin kappale ja yksi sous, joita hän kilisteli taskussansa, milloin tuhlaamiskiusaus häntä yritti ahdistelemaan.
Näiden rahojen oli siis määrä riittää koko matkaan, vieläpä vähäisen kauemminkin jotta hän voisi tulla toimeen Marauconrtissa muutamia päiviä.