"Sen kyllä huomaa; nuo Auxerrelaiset pölkkypäät siis ovat uskotelleet teille, että voisitte majautua sinne? Miksi ette ennemmin pyydä päästä Grain de Selin luokse?"
"En tunne Grain de Seliä."
"Ettekö tunne? Hänhän on Champ Guillotin omistaja ja sitä taloa ympäröi korkea lauta-aita, ja portit suljetaan yöksi. Siellä teidän ei ole tarvis pelätä, sillä koko maailma tietää että Grain de Sel heti on valmis lennättämään haulipanoksen sen ruumiiseen, joka yrittäisi tnnkeutua sinne yöllä."
"Onko siellä kallista?"
"Talvella kyllä, kun kaikki ihmiset pyrkivät Parisiin, mutta tähän aikaan luulen teidän pääsevän neljälläkymmenellä sous'illa [sous = viisi centiniä (penniä)] viikossa ja siihen hintaan saa aasi syödä pihalta ohdakkeita, joita siellä kasvaa oikein kosolta, jos se nimittäin pitää niistä."
"Takaan sen niistä pitävän."
"No sehän on sen asia; eikä Grain de Sel olekaan mikään paha mies."
"Onko hänen nimensä Grain de Sel?" [Grain de Sel = suolarae.]
"Häntä sanotaan siksi siitä syystä että häntä aina janottaa. Hän on entinen juoppo, joka on ansainnut suuria summia rääsyjen kokoilemisella, mutta hänen on täytynyt luopua siitäkin, sitte kun hänen kätensä murskautui, sillä ei ole niinkään helppoa pidellä kokoomakoukkua vaan yhdellä kädellä. Sen perästä hän rupesi vuokraamaan talvisin pihansa ja huoneensa markkinaväelle ja heidän vankkureilleen ja kesällä kelle vaan sattui; sitä paitsi hän tekee muitakin kauppoja: hän myö koiranpanikoita."
"Onko täältä pitkä matka Champ Guillotiïn?"