"Voin kyllä maksaa kahdeksankolmatta sousta."
"En tosin voi luvata teille mitään kaunista erityistä huonetta siitä hinnasta; teitä tulee asumaan siellä kuusi yhdessä, mutta saatte kuitenkin eri vuoteen, lakanat ja peitteet; ei ole kaikilla semmoista."
"Suostun kiitollisena siihen."
"Ei mummoni luona asu ainoastaan kahdeksankolmatta sous'in viikkovuokran henkilöitä; meillä on myöskin uudessa talossa kauniita huoneita vuokralaisillemme, jotka ovat tehtaan palveluksessa: siellä asuvat herra Fabry, koneinsinööri; herra Mombleux, rahastonhoitaja; herra Bendit, ulkomainen kirjeenvaihtaja. Jos joskus puhuttelette häntä niin älkää unohtako lausua hänen nimeänsä herra Benndit; hän on englantilainen ja suuttuu, jos hänen nimeänsä lausutaan Bandit, sillä hän luulee itseänsä silloin haukuttavan 'rosvoksi'." [Ranskalainen sana Bandit on suomeksi rosvo. Suom. muist.]
"Koetan muistaa sen; muuten osaan minä englannin kieltä."
"Osaatteko te englannin kieltä?"
"Äitini oli englannitar."
"Vai niin, senkö tähden. Hyvä, herra Bendit tulee erittäin iloiseksi siitä että voi jutella kanssanne ja hän iloitsisi vielä enemmän jos osaisitte kaikkia kieliä, silla hänen suurin huvituksensa on lukea sunnuntaina isä meidän kirjasta, jossa se on painettuna kahdellakymmenellä viidellä eri kielellä; lopetettuaan hän alkaa uudestaan ja sitten taas uudestaan; ja aina samalla tavalla joka sunnuntaina. Mutta kaikissa tapauksissa hän on kunnon mies."
Kahdestoista lnkn.
Tien kumpaakin puolta koristi kaksi riviä suuria puita ja niiden välillä, milloin eivät estäneet näkemästä etemmäksi, pilkisti esiin oikealta harmaa liuskakattoinen kirkontorni, vasemmalta muutamia suuria hammastettuja lyijykattoja ja vähäisen etemmällä tehtaiden korkeat tiilipiiput.