Ei kukaan kuule. Toivo mennyt on.
Jo juuriltansa pensas irtoaa,
kuin kaiku toistaa kuilu pohjaton
viimeisen kerran vielä: auttakaa!
DELIRIUM.
Veturin vihellys sydäntä viiltää!
Nälkäisten petojen silmiä kiiltää.
Mustia kitoja ylläni näen:
Järkeni rippeitä pyydystäen
vaanivat vihreäsilmäiset liskot.
Lopeta itsesi! huutavat kiskot.
Eijaa! Olen hallussa saatanan.
Eijaa! Nyt iloitse morsian!
PALANNUT TUHLAAJAPOIKA.
Nyt, ihmiset, riemuitkaatte!
Näin rampana palasin.
Avosilmin nyt nähdä saatte
sen, minkä mä salasin.
Näin kamalat kasvoni ovat
ja käteni halkeilleet.
On ruoskainne solmut kovat
näin minua rangaisseet.
En kestänyt katsettanne,
ei ryhtini pitänyt.
Ruton siemen, istuttamanne
näin hyvin on itänyt.