Helkkari, kun olisin vasikkana, mietti Kalle. Häntä ihan puistatti, kuvitellessaan miltä tuntuisi, kun tyttö noin kaulasta puristaisi.
Karsina tuli valmiiksi ja yhdessä nostivat he vasikan karsinaan. Mutta
Kalle hidasteli.
— Mitä sinä katsot ja mietit, kun et nosta? kysyi tyttö.
— Sinua, sai Kalle kuiskatuksi.
Tyttö lehahti punaseksi. Nyt hän tunsi tuon kauvan odotetun asian tulevan.
— Sonni pääsi irti! kuului huuto navetan toisesta päästä.
Silloin lähti tyttö juoksemaan sinne.
Siihen jäi Kalle karsinan viereen. Mikä juutas sen nyt pani irti repimään, mietti hän harmistuneena. Hän lähti kanssa tuonne toiseen päähän navettaa. Hän korjasi perän, jolla sonni oli ollut kiinni ja kun tuo otus ei tahtonut rauhassa pysyä, mätki hän kirvesvarrella sitä pitkin selkää.
— Älä nyt Jussi parkaa! säälittelivät tytöt.
— Lempoako se siinä riuhtoo! ärjäsi Kalle ja löi taasen.