— En.
— Anna nyt tanssia tämä aika ensi syksyyn. Sitten saat minut tanssimattomaksi. Sitten saat tehdä minusta minkälaisen tahdot. Tahdotko suukkosen? Tuossa!
Samassa tunsi Kalle tanssista lämpöisen tytön sylissään.
— Tanssi vaan! Eihän se mitään haittaa. Tanssi ja iloitse! kuiski Kalle.
— En minä tahdo tanssia, jos se on sinusta vastenmielistä.
— Ei ole. Tanssi vaan!
— Miksi sinä äsken puhuit sitten niin — — —
— Ilman aikojani. Harmitti kun se Antti ei tehnyt niinkuin olisi pitänyt tehdä.
— Niin, väärinhän se teki, kun oikein ajattelee, sanoi tyttö.