— Silti niin ajattelin, koska mielipiteeni mukaan ihminen, kehityskykyinen ihminen, voipi kohota valistuneeksi ilman seuroja ja kouluja. Ja sellaisista ihmisistä, jotka eivät voi itse kehittyä, ei tule valistuneita tai sivistyneitä — sanoipa noita nyt miten hyvänsä — seurojen eikä muitten laitosten muokkaamallakaan. He pysyvät siinä tilassa missä ovat, teki heille mitä tahansa.

— No, no, eihän — — —

— Odottakaahan! Silti nuorisoseuran toimintakin on minun mielestäni turhaa. Se tekee tuollaisia idiootteja, jotka luulevat olevansa jotakin, mutta jotka kuitenkaan eivät ole kuin suunsoittajia. Suoraan sanoen enimmillä ihmisillä ei ole kehittymiskykyä. Heitä ei saa tuosta tuohon, vaikka henkensä antaisi heitä kehittääkseen.

— Mutta heitä ei ole koetettukaan kehittää. Esimerkiksi nuorisoseuraliike on vielä niin nuori, ettei sen vaikutuksia vielä tiedä odottaakaan. Pimeydessä on meidän kansa, varsinainen saloilla elävä kansa saanut tähän asti elää.

— Mutta pimeydessähän ovat kaikki alkuaan eläneet, sellaisetkin, jotka nyt valkeudessa vaeltavat.

— Mitä tarkoitatte? kysyi Lauri Saha, jota keskustelu alkoi viehättää.

— Tarkoitan, että — suokaa nyt mennä kauvaksi taaksepäin — että pimeydessähän ovat eläneet muinaisuudessa kaikki ihmiset. Vähä kerrallaanhan ovat kaikki kehittyneet: taiteet, tieteet, yleensä ihmishengen saavutukset. Mutta kuka noita on kehittänyt? Ihmiset. Mutta mitkä ihmiset? Nuo, joilla on ollut kehitys- ja kehittymiskyky.

— Tarkoitatte ihmiskunnan neroja. Mutta eiväthän kaikki ihmiset ole neroja, sehän on mahdoton olettamuskin, sanoi Lauri Saha.

— Eivät olekaan. En sitä tarkoitakaan. Eivät kaikki ole neroja, mutta on sellaisia, jotka neroja ymmärtävät, jotka esimerkiksi taiteen saavutuksista osaavat nauttia. Mutta niitäkin on vähän, verrattuna tuohon suureen joukkoon, joka ei kykene muuhun kuin syömiseen ja tyydyttämään alhaisimpia viettejään. Tuo suuri joukkohan on aina ollut noitten kehityskykyisten johdettavana, kuin raskas ainejoukkio on se vierähtänyt aina sinne, mihin sitä on vieritetty. Sitä on aina hallinnut tuo sen yläpuolella oleva, siitä kyllä noussut ihmisryhmä; ja niin tulee aina olemaan. Tuo joukko ei jaksa kohota, ei koskaan, on turha vaiva sitä yrittääkkään.

— Mutta tehän olette, vaikka olette talonpoika, hirveän ylimysmielinen, sanoi Lauri Saha.