— Onko niin, ettei patruuna maksa miehille palkkaa? kysyi kapteeni.
— En penniäkään.
— Silloin maksan minä heille sen omistani. Tulkaa, miehet, iltapäivällä meille, sanoi kapteeni.
— Millä sinä maksat?… Köyhä kuin kirkon rotta, ärjyi Matti-patruuna.
— Köyhä olen, mutta rehellinen. Menkää miehet kotiin ja tulkaa iltapäivällä meille! sanoi kapteeni ylpeästi.
Miehet alkoivat poistua, mutta silloin karjasi Matti-patruuna:
— Seis! ja ärjyi kapteenille: Sinäkö minun miehiäni komennat? Et olekaan nyt laivassa! Istukaa miehet!
Miehet istuivat ja odottivat. Matti-patruuna haki tilikirjan ja alkoi luetella, mitä mikin on saapa.
— Onko niin? karjasi hän sitten. Miesjoukosta kuului hyväksymisen murina.
— Vanhimmalle ensin, sanoi patruuna ja käski Vaalan ukon eteensä.