Sitten sai Kari.
Vaalan ukko tuli paikalleen ja luki rahojaan, ihmetteli ja luki uudestaan. Sitten hän sanoi:
— Herra patruuna! Taisi tulla erehdys… Tässä on rahaa kaksinkerroin.
— Niin on minullakin, sanoi Karikin.
— Olkoon vaan, sanoi Matti-patruuna lyhyesti ja maksoi edelleen kaksinkerroin kaikille.
— Mitä sinä taasen hulluttelet! hätäili Henrik hämmästyneenä.
— Ole hiljaa ja painu hiiteen! murahti Matti-patruuna.
Henrik luikki joutuin toisiin huoneisiin.
Mutta kapteeni hymyili miehille, ja miehet hänelle. Taisi
Matti-patruunankin jämeröillä kasvoilla väreillä leppeä ilme.
Taivas oli seestynyt ulkonakin, ja samassa pilkahti aurinko paistamaan… Pilviä ja myrskyä seurasi kirkas syksypäivä.