"Ino" oli matkalla Montrealista puulastissa Englantiin. Mentiin kohtalaisessa tuulessa S:t Lawrence-lahdella.
Kapteeni Kanniainen oli Montrealista ostanut muonaa laivaan: lihaa, leipää, voita, herneitä ja muitakin ruoka-aineita. Saadakseen hiukan omaan kukkaroonsa, oli hän ostanut halvinta, mitä oli löytänyt. Mutta tästä oli seurauksena, että keulassa kiroiltiin hirmuisesti joka syöntikerta. Kokkiparka oli lujalla, ja uskalsipa jokunen moittia Kariakin, joka oli "konstapulina" ja jakoi ruoka-annokset miehille… Miehet näkivät, että kokki kantoi perän puoleen kelvollista ruokaa, hyvästä aineesta keitettyä… sitä siis oli laivassa… katkeruus ja kiukku yltyivät.
Oli aamiaisen aika; viikon ruoka oli jaettu miehille. Keulan puolessa oli aika myräkkä. Voi oli haisevaa, melkein mädännyttä, leipä toukissa, että aivan tippui, ja liha samanlaista. Hirmuinen porina kävi "skanssissa"; jokainen huusi, että on mentävä "äijän" puheille, sillä ruoka oli aivan kelvotonta.
Jaakolla samaten kuin muillakin, oli verinen nälkä; Montrealista lähdön jälkeen hän ei ollut saattanut tarpeekseen syödä. Hän nousi yht'äkkiä, otti voi-annoksensa käteensä, juoksi portaita kannelle ja lähti perään päin. Melu hiljeni, sillä kaikki näkivät, mikä hänellä on mielessä.
Tulisissa tauloissaan meni hän kajuuttaan. Kapteeni, perämies ja "konstapuli" olivat juuri syömässä. Heidän edessään oli kunnollista ruokaa. Se kuohutti vielä enemmän Jaakon sisua. Hän löi voi-annoksensa, pilaantuneen ja ilkeän moskan, keskelle pöytää, mistä se räiskyi ympäriinsä, ja sanoi:
— Sinä syötät miehille kaikki moskat… emme me sikoja ole… haistele ja maistele nyt meidänkin ruokaa!
Kapteeni ja toisetkin ällistyivät tästä äkkinäisestä raju-ilmasta niin, että olivat kotvan aivan äänettömänä… Oli aivan kuulumatonta raahelaisissa laivoissa, että merimies tulee päällikkönsä kimppuun…
Kapteeni nousi suuttumuksesta punaisena, löi nyrkkiä pöytään, astui Jaakon luo ja kävi häneen käsiksi… Suuttumus salpasi häneltä hengen. Mutta Jaakko, nuori, notkea ja voimakas kun oli, otti kapteenia niskasta kiinni ja väänsi hänet lattiaan. Silloin kävivät häneen takaapäin kiinni perämies ja "konstapuli". Kapteeni pääsi seisaalleen, ja kolmen miehen he saivat Jaakon alleen.
Kapteeni haki käsiraudat ja kytki Jaakon niihin. Sitten talutettiin hänet kannelle ja kutsuttiin kaikki miehet kuulemaan Jaakon tuomiota. Kapteeni määräsi hänet kolmeksi vuorokaudeksi rangaistuskoppiin vedelle ja leivälle ja ilmoitti panevansa Jaakon mainekirjan kelvottomaksi.
Miehistö seisoi äänetönnä. Kunnioitus päällikköä kohtaan oli niin suuri, ettei kukaan uskaltanut tyytymättömyyttään ilmaista, eikä kättään kohottaa.