Nopeasti rientää hän tapuliin, juoksee portaita, ohi kellojen, aina Pellikan komeron ovelle, jonka ukko on aukaissut kuullessaan kolinan portailta.
— Onko se "Delphin"? kysyy hän hengästyneenä rientäen ikkunaan.
— Katso itse! Mutta eihän nyt sellaista hätää, ei, ei! Vielä ne viipyvät monta tuntia, ennenkuin ankkuriin pääsevät.
— Missä se tulee?
— Tuolla. Katso minun kättäni pitkin merelle! sanoo Pellikka ja ohjaa
Matildaa hartioista oikealle suunnalle.
— Tuoko! huudahtaa Matilda. Mistä sen tuntee, onko se "Delphin", vai joku muu? kysyy hän pettyneenä.
— Etkö näe. Luulisihan tuon nyt tuntevan, kun Jaakkokin seisoo fokkaraakan nokalla ja heiluttaa lakkiaan, virnistelee ukko.
— Te olette, kun viitsitte narrata, sanoo Matilda pettyneenä.
— Katsopas tällä! sanoo Pellikka ja ojentaa hänelle kiikarin.
Matilda katsoo. Mutta eihän hän tunne muuta kuin että se on laiva.