— Kotona näet, sanoi Matilda ja hänen silmänsä loistivat.
He olivatkin jo kotiportilla. Sitten pihalla ja pian eteisessä.
Aunolaiska löi kätensä yhteen, taputteli ja hyväili Jaakkoa.
* * * * *
— Tahdotko nähdä, mitä olet minulta saanut? kysyi Matilda, kun he olivat hiukan tyyntyneet.
Hän vei Jaakon kamariin.
— Tuossa se on! sanoi hän onnesta ylpeänä ja osoitti sänkyyn, missä poika nukkui. — Älä herätä häntä! sanoi hän ja meni hillitsemään, kun Jaakko yritti ottaa poikaa syliinsä.
— Anna herätä! sanoi toinen ja pyrki lapsen luo.
— Se säikähtää.
— Eihän se ole sitten mieskään, jos se omaa isäänsä säikähtää.