— Mies siitä on tullut. Ja siksi te teitte aivan väärin, kun panitte Jaakon tyhjänä niin isosta talosta lähtemään, sanoi Aunolaiska korottaen ääntään.
— Voi tuota äitiä! päivitteli Matilda.
— Ole sinä hiljaa ja anna meidän puhua! sanoi Aunolaiska ja jatkoi: —
Ettekö tehneet väärin?
— Enpä häntä tiedä, arveli ukko.
— Nyt te aijotte antaa talonne Matti-pojalle. Oletteko ajatellut antaa
Jaakolle mitään? kysyi Aunolaiska tiukkana.
Matilda lähti toiseen huoneeseen, sillä häntä hävetti, kun äiti otti tuollaisen asian puheeksi. Mennessään sanoi hän:
— Eihän Jaakko tarvitse mitään. Meillähän on jo säästössäkin.
— Nyt ei olekaan kysymys siitä, tarvitseeko vai ei; nyt puhutaan siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin… Niin, oletteko aikonut antaa Jaakolle mitään?
— Enpä häntä ole ajatellut, kun se hänen kotoa lähtönsä oli niin äkkinäistä… Enhän ole tiennyt, minkälainen mies hänestä on tullutkaan.
— Niin, ajatelkaahan nyt mikä on oikein ja mikä väärin. Jos teette oikein, niin teidän on hyvä olla; mutta jos teette lapsianne kohtaan vääryyttä, niin kyllä sen tunnette. Senkin puolesta pitää teidän miettiä… Kun olette jo noin vanhakin…