Isäntä oli kiirehtinyt saunan lämmitystä, sillä aamulla aikaisin oli puhe lähteä.
II.
Raahe.
Kylmän kelmeällä taivaalla kajasti aamun sarastus. Siellä yläilmoissa oli jo valoa, mutta alhaalla Pohjanlahden rannalla oli pienoinen Raahen kaupunki hämärän verhossa. Sen satojen pikku talojen tuohikatot olivat talven lumien peitossa ja niiden torneista kohosi savu pystyinä patsaina kohti kelmeää taivasta.
Tällä samalla paikallaan oli Raahe nähnyt jo lukemattomien talviaamujen valkenemisen. Parisataa vuotta oli se siinä ollut pienenä ja vähäpätöisenä. Lieneekö vuoden 1649 joulukuun 5 päivän aamu koittanut kirkkaana vai pilvisenä tämän paikan yli? Kuka sen tiennee? Se oli Raahen syntymäpäivä, sillä silloin maamme kenraalikuvernööri Pietari Brahe Kristiina kuningattaren käskystä määräsi perustettavaksi kaupungin Saloisten pitäjään, joka oli sangen vanha kauppapaikka Pohjois-Pohjanmaalla. Saloisten satamassa kävi jo paljon ennen Raahen perustamista laivoja kauppamatkoilla aina Saksasta asti.
Kaupungin paikaksi ei kuitenkaan tullut ikivanha Saloisten satama, vaan sille löytyi vieläkin sopivampi paikka muutama kilometri pohjoisempana olevan pienoisen merenlahden poukamasta. Lahden pohjoispuolella oli meren myrskyin suojana Långholmenin saari, joka nykyisin on mantereeseen toisesta päästään maatunut. Eteläpuolella suojasi lahtea Lapaluodon niemi, jonka ulompaan kärkeen on nyt rakennettu samanniminen satama. Lännessä kaartui pitkä rivi saaria Långholmenin — nykyisen Pitkänkarin — ulommaisimmasta nokasta Lapaluodon kärkeen.
Näin oli — ja on vieläkin — kaupungilla luonnon muodostama suojainen satama.
Muitapa luonnon suomia etuja ei tuolla pienellä kaupungilla ollutkaan. Ei virrannut sen vieritse mereen suurta, sisämaan vesiä vyöryttävää jokea. Ei ollut sen ympärillä hedelmällisiä maita, eikä suuria maalaiskyliä. Oli ainoastaan laajoja ja lohduttomia hiekkakankaita ja soita peninkulmittain joka puolella. Lähimpänä maaseutuna oli etelässä sen äiti, pieni Saloisten pitäjä, ja pohjoisessa tasainen Pattijoki ja hiekkainen Olkijoen kylä.
Mutta Raaheen asettui heti alunpitäen asumaan keinokkaita porvareita, jotka lähimmän maaseudun puutteessa matkustelivat laajalti sisämaassa. Vuosikymmenien kuluessa saivatkin he sen aikaan, että Raahen "maaseutu" käsitti suuren osan Pohjanmaata ja ulottui Savossa aina Karjalan rajoille asti.
Heidän hyvänä liittolaisenaan olivat sen ajan kauppaa rajoittavat asetukset, jotka pakottivat talonpojan kulkemaan kaupunkiin, kun kaikki maakauppa oli kielletty. Niinikään olivat heidän liittolaisenaan kehittymättömät kulkuneuvot, jotka ajoivat talonpojan sinne, minne hevoskyydillä oli lyhin matka. Näin alkoi Raaheen virrata sisämaan tavaroita: nahkoja, voita, jyviä, talia ja tervaa, ja kauppiaat antoivat samaa tietä takaisin: suolaa, tupakkaa, ulkomaan kankaita ja muuta tarvetavaraa.