Mutta älköön luultakokaan, että laaja kauppa-alue oli noin vain vähällä voitettu. Raahen naapurikaupungit kiistivät kiivaasti sitä vastaan. Monta tulista taistelua saivat Raahen entisajan porvarit käydä kahdellakin suunnalla: maaseudulla ja — herrainpäivillä, ainapa kuninkaankin luona. Maaseudun he kyllä puoleensa saivat, saivatpa sieltä kannatustakin taistelussaan Oulua ja Kokkolaa vastaan. Mutta näiden kanssa taistellessaan saivat he kaikki keinonsa hyvinkin tarkoin käyttää. Olipa jo muutamia kertoja vaara aivan ovella: läheltä piti, ettei koko kaupunkia lakkautettu sen kilpailijoiden eduksi.
* * * * *
Kaupan ohella oli kaupungilla ollut tulolähteenä myöskin laivaliike. Mutta 1800-luvulla alkaa tällä vasta olla merkitystä kaupungin elämälle; ja 1850-luvulla sivuutti se kaupan ja astui etualalle.
Silloin nimittäin sitkeiden porvarien tarmokkaat jälkeläiset tulivat tuntemaan kaiken katoavaisuuden oikein kouraantuntuvalla tavalla. He näkivät, että vanha kaatuu ja täytyy luoda uutta sijaan.
Vaara uhkasi nyt kaupunkia kaukaa, aina Viipurin seuduilta asti. Se ei vielä ennen ollut kilpaillut Pohjanmaan kanssa; vaan nyt se sen teki ja teki tavalla, joka tuntui.
Suunniteltiin Saimaan kanavan rakentamista; ja rantamaan tarmokkaat miehet käsittivät, että lopulta se viepi suuren osan heidän kauppa-aluettaan. Silloin eivät enää Savon miehet tuo tavaroitaan heille, eivätkä huoli heidän tavaroistaan. Siksi turvautuivat he laivaliikkeeseen, jota tähän aikaan edistivät vielä ulkomaankin olot. Itämainen sota oli päättynyt. Kauppalaivat oli osaksi tuhottu ja rahdit korkeita. Silti laivojen "lyönti" oli erinomaisen kannattavaa. Laivaveistämöstä tuli Sampo, joka jauhoi rahaa pikkukaupungin yritteliäille liikemiehille ja hyvinvointia ja kunniaa koko kaupungille. Tähän aikaan vielä, loppunsa edellä, kävi Savonkin liike rantamaihin ja sillä kohosi pieni Raahe kaupan ja meriliikkeen alalla kaupunkiemme ensimäisten joukkoon.
* * * * *
Tähän aikaan oli Raahen laivaveistämö maamme suurimpia. Se oli kaupungin lahden etelärannalla, mereen päin viettävällä rinteellä, josta heti, rannasta alkaen, oli syvä vesi. Siellä oli viisi eri veistämöä rinnakkain. Kussakin oli omat tapulinsa, joitten päällä laiva tehtiin, paja oli jokaisessa ja väenpirtti, ja suuret puu- ja lankkuvarastot.
Kaupungin ja veistämöalueen eli "varvin" välillä meren rannalla oli pikipolttimo ja tervahovi monine pitkine makasiineineen. Terva oli tärkeä vientitavara ja myöskin piki, jota paljon tarvittiin kotonakin lukuisien laivojen rakentamisessa.
* * * * *