Taivas kirkastui pienen kaupungin yllä, vaikka vielä katujen pohjalla oli ohentunut hämärämeri, joka vaalenemistaan vaaleni. Varhaisesta hetkestä huolimatta oli jo eloa ja liikettä hämyisillä kaduilla, joita vielä silloin ei öilläkään valaistu. Porvarit olivat aukaisseet puotinsa ovet ja ikkunaluukut ja odottivat ostajia. Heidän renkinsä ajoivat kiiltokarvahevosilla mikä noutamaan niityltä heiniä, mikä rannasta vettä. Merimiesten vaimoja tuli maidon hausta niistä taloista, joissa oli lehmiä; ja maalaisia ajoi kuormineen kaupungin keskellä olevalle kauppatorille, minne heitä jo oli kertynytkin aika paljon.
Jo paljoa aikaisemmin oli osa väestöä herännyt ja mennyt toimiinsa. He olivat laivaveistämöiden sadat työmiehet, jotka jo ennen neljää olivat pikkutaloistaan lähteneet toista kilometrin päässä olevaan varviin, minne talvella kuljettiin suoraan yli jäätyneen meren lahden. Työ alotettiin siellä kello neljältä. Hämärän aika iltaa ja aamua työskenneltiin suuressa väenpirtissä. Toiset veistelivät vaarnoja, toiset tekivät "plokeja" ja mikä mitäkin. Sitten päivän tultua siirryttiin ulkotöihin rakenteella olevien laivan runkojen ääreen. Silloin kuului sieltä pauke ja kalkutus aina kaupunkiin asti.
Päivän valjetessa kokoontui torille yhä enemmän kuormia ja ihmisiä. Huomattavampana kauppatavarana oli puutavara. Siinä oli halkokuormia, joiden ympärillä merimiesten vaimot häärivät, pelkkoja, lankkuja, laivan kaaripuita ja jokunen mastopuukin. Siellä täällä kuormien välissä liikuskeli kaupungin porvareita turkeissaan. Tingittiin ja väiteltiin.
Yhä enemmän kokoontui puutavaraa torille. Kuormia alkoi jo olla torille johtavilla kaduillakin. Siinä oli miehiä lähipitäjistä, mutta paljon oli etempääkin tulleita. Sillä puutavaraa tarvittiin Raahessa paljon, kun toisina vuosina rakennettiin lähemmäs kymmenkunnan laivaa. Oli ukkoja kuormineen Kestilästä, Pulkkilasta ja Piippolasta, oli Kärsämäeltä, Pihtiputaalta ja Keiteleestä. Useimmat olivat tuoneet pelkkojaan, panttureitaan ja mastopuitaan ilman edeltä päin tehtyä sopimusta; kaikki tiesivät, että he saavat tavaransa kaupaksi.
* * * * *
Sillä hetkellä lähestyivät Pielaveden miehetkin etelätullin puolelta kaupunkia. He olisivat päässeet tullin luota kaupungin laitaa suoraankin varviin, mutta Matti Hirsikangas tahtoi ajaa patruuna Sovion talon kautta, että saisi näyttää mastopuuta ennen veistämölle vientiä patruunalle itselleen.
Patruunan talo oli torin kulmassa; sinne päästäkseen täytyi heidän ajaa halki kaupungin.
Matti istui puun tyvellä ja ajoi kuutta hevosta.
Jaakko ohjasi takarekeä puun latvapuolella ja muut miehet kävelivät sivulla. Heillä kaikilla muilla, paitsi Matilla ja Latolaisella, oli paljon katseltavaa, sillä he eivät olleet vielä eläissään kaupungissa käyneet.
Kun he sivuuttivat tullin ja lähtivät ajamaan Kirkkokatua, herätti heidän tulonsa erikoista huomiota. Heidän puunsa oli suurempi kuin monikaan oli nähnyt, vaikka oli ennenkin kaupunkiin suuria puita tuotu. Kaikki näkivät heidän olevan tavallista pitemmän matkan takaa, koska kahdella hevosella vedätettiin heidän eväitään ja rekiään.