— Hei, Savon ukko, myö puusi minulle! huusi hän rämisevällä äänellään, että tori kaikui. Ja odottamatta vastausta kääntyi hän menemään ja käski Matin ajaa perässään.
— Siirryttekö syrjään, senkin maalaistolvanat! Antakaa tietä oikealle puulle, jollaista ette ole ainoakaan osannut tuoda!
Miehet koettivat arkoina avata tietä Korkeankankaan mahtavalle jättiläiselle. Syntyi aika rytinä ja meteli rämeä-äänisen suuren miehen edessä.
Hän oli patruuna Matti Sovio, Fredrik Sovion veli, jolla kolmannen,
Henrik-nimisen veljen kanssa, oli yhteinen laivaveistämö ja kauppaliike.
Hetken mentyään ja tietä tehtyään katsoi Matti Sovio taakseen ja kun näki Savon miehet rauhallisina paikallaan, huusi hän.
— Etkö sinä s…n Savon ukko ajakaan?
— Enpä häntä, vastasi Matti Hirsikangas.
— Mitä odotat? Etkö puutasi myökään?
— Enpä mä häntä myö.
— Mikset myö.