— Kun sinä olet muuttunut erilaiseksi kuin olit ennen… Et käy enää meilläkään koskaan.
— Eihän tuota tule käydyksi…
— Kävithän ennen…
— Niin…
— Taisitpa jättää kihlasi sinne kaupungin tytöille, kun ei ole kuulunut, että täällä olisit niitä kenellekään tarjonnut ja kun olet muuttunut niin hiljaiseksi ja ikävöivän näköiseksi… sanoi Leena kiusottelevasti. Mutta Jaakko kuuli, että hänen äänensä värähteli kiihkeästä liikutuksesta.
— Kukapa noista täällä huolisikaan, sanoi hän välinpitämättömästi.
— Oletko tarjonnut?
— Tarjosinhan noita kerran, mutta ei ollut silkin ottajaa.
— Eihän niitä sinulla silloin ollutkaan.
Jaakko tunsi, mihin tyttö tähtää. Mutta se herätti hänessä kyllästymistä. Hän sanoi: