— Mitä? kysyi ukko.
— Etkö muista?… Nyt on lokakuun 20 päivä…
— Onko siitä jo vuosi kulunut!… Silloinhan se englantilainen höyry törmäsi "Tähden" pohjaan Pohjanmerellä. Äijän kulmat rypistyivät taasen.
— Olen muistanut sitä koko päivän… Hain kapteenin kirjettä, mutta en löytänyt… Sen kaiketi on Matilda korjannut taiteensa piirongista… Olisi se vielä luettava… sanoi Aunolaiska ja meni Matildan luo kamariin.
Sitten palasivat he yhdessä kyökkiin. Matildan kädessä oli kirje.
— Luehan nyt, että isäkin vielä kuulee! kehoitti häntä äiti.
Matilda katsoi epäröiden Jaakkoa, mutta äiti sanoi:
— Lue vaan! Eihän siinä mitään salaista ole.
Kirje oli tällainen:
"Hull, lokakuun 23 päivä 1856.