— Missä sinä opettaisit?
— Vaikkapa nyt tässä.
— Eihän ole soittajaakaan.
— Minä suullani soitan… Tulepa koettamaan!… Minun tekisi niin hirmuisesti mieleni tanssia, sanoi tyttö ja tuli Jaakon luo.
— Tuleeko minusta tanssijaa, epäili Jaakko. Mutta nousi kuitenkin seisomaan, sillä tyttö oli niin lämpöisen ja viekottelevan näköinen, että hänen teki mielensä häneen koskea.
Matilda hyräili ja he alkoivat pyöriä. Mutta eihän se käynyt. Nauraen painoi hän päänsä Jaakon rintaan ja työnsi hänet sohvalle istumaan.
— Koetetaan vielä! sanoi tyttö — Nyt se kävikin jo paremmin. Mutta lattia oli umpimatossa ja ne olivat esteenä. Tyttö veti innoissaan matot pois keskilattialta ja neuvoi sitten toverilleen perinpohjin tanssin taitoa.
Väleen pääsi Jaakko alkuun ja tanssi alkoi käydä notkeammin.
— Sinun pitää nyt tänä iltana, kun menemme tansseihin, oikein soiton tahdissa minua tanssittaa! sanoi Matilda, kun he levähtivät.
— Jos vain opetat kirjoittamaan, ilveili Jaakko.