Se oli oikea rantamaan kolkko ja kylmä kevät. Kaikki odottivat tuulen kääntymistä etelään. Silloin puhkeaisi puihin lehti, ruoho peittäisi kedot ja kentät. Tuomi ja pihlaja aukaisisivat tuoksuvat kukkansa. Silloin myöskin nousisi vesi meressä.
Tuulen kääntymistä odottivat teloillaan olevat laivat, nuo koko talven yhteisen työn saavutukset; sitä odottivat laivain isännät, "timperit" ja merimiehet. Etelätuuli kohottaisi veden, sillä matalan veden aikana ei laivoja voinut vesille laskea, ne kun karahtaisivat pohjaan kiinni.
Mutta tuuli pysyttelihe vain pohjoisessa, viikkokaudet se puhalsi, vaikka koko kaupunki hartaasti toivoi sen kääntymistä.
* * * * *
Aunolan ukko ja Jaakko kulkivat työssä varvissa. He olivat kantaneet rakennuksen alustan lastuja puolilleen. Koko kesäksi oli niistä keittopuita. Siitä ukko oli erinomaisen tyytyväinen.
Oli muuan ilta kesäkuun alkupäivinä. Työväki oli tullut varvista kaupunkiin. Mutta sentään oli siellä vilkas liike. Sinne oli kokoontunut kaupungin nuoriso huvittelemaan. Valmiiden laivojen uudet ja sileät kannet olivat kuin tehdyt mainioksi tanssipaikaksi. Ei ollut esteenä se, että terva ja piki tuoksui, eikä myöskään se, että sinne korkealle kannelle oli tyttö-ihmisten hiukan vaikea nousta. Siellä oli raitis ilma; ja meri välkkyi suurenmoisena laskevan auringon valossa.
Tänä iltana oli taaskin kokoonnuttu varviin. Oli valittu tanssipaikaksi Matti Sovion toinen rakenteella oleva laiva. Se alkoi ollakin aivan valmis. Kunhan vain olisi vesi kohonnut, että olisi saanut päästää sen mereen.
Jaakko ja Matildakin olivat nuorten joukossa. Jaakko oli oppinut jo taitavaksi tanssijaksi ja myöskin — kirjoittamaan. Näistä kumpaisestakin taidosta oli hän kiitollinen Matildalle. Oikeastaan tunsi hän muutakin kuin kiitollisuutta tyttöä kohtaan, vaikkei ollut saanut sitä vielä hänelle sanotuksi.
Siinä laivan ympärillä hääri nyt nuorten joukko. Ketään ei ollut kiivennyt vielä kannelle. Tytöt estelivät sinne menoa, kun telineetkin oli otettu jo pois, eikä ollut muuta menotietä kuin jyrkät tikapuut.
Silloin tarttui Launonen reippaasti muutamaan, otti hänet kainaloonsa ja talutti sillä tavoin kannelle. Toiset pojat tekivät samoin ja pian oli ilakoiva nuorten joukko ylhäällä.