— Mitähän, jos Kalle tulisi… enkä ole tiennyt ollenkaan…
— Höppänä, kun ei ymmärrä, etteivät he ole vielä mitenkään kerenneet, murisi ukko koettaen tulla perässä. Eukko meni kuin siivillä, kuvitellen saavansa poikansa kotiin.
Taasen juoksi muutamia poikia heitä vastaan.
— Se on "Norden", huusivat pojat ohi juostessaan. — Kirkon tapulista on
Pekuri sen tuntenut.
Silloin pysähtyi Aunolaiska. Siinä laivassa ei hänen poikansa ollut… Hän tunsi väkevää väsymystä, sydän löi, henkeä ahdisti ja hiki helmeili otsalla… Hänen poikansa ei siis vielä tullutkaan.
— Istutaan tähän tien viereen, sanoi hän ukolle ja istahti ja läähätti.
— Joko maltat istua?… Höppänä!… Johan heti sanoin, etteivät he vielä olisi kerenneet, murisi ukko ja istui hänen viereensä.
— Niin mutta kun minä luulin…
— Kyllä ne tulevassa kuussa kukaties tulevat, sanoi äijä vähän päästä eukkoa lohduttaen.
— Niinkö luulet, ilostui Aunolaiska, ja äskeinen pettymys väistyi toivon tieltä.