Se oli siihen aikaan, kun n.s. korpilaki oli vielä voimassa. Se tahtoo sanoa, että suuremmistakaan tappeluista ei käräjiä käyty, vaan samalla mitalla, jolla he mittasivat, mitattiin niin Tiimukselle kuin toisillekin asian alkajille.
Mutta sitten erään kahakan jälkeen täytyi virallisen syyttäjän "vallesmanni Pöökelin" tarttua Anttilan Tiimuksen rinnuksiin kiinni ja tämä purjusteleminen päättyi siten, että Tiimus joutui pariksi vuodeksi rautaristikon taakse ihmistapoja oppimaan.
Kun hän sitten tältä opintomatkalta palasi, kertoivat hänen olleen kuin konsanaan toisen miehen. Hän rakensi itselleen torpan ja otti eukon. Töissään ja toimissaan oli hän nyt yhtä rivakka kuin ennen tappelussa, ja kun hän muutenkin kaikin puolin oli muuttunut kunnon mieheksi, niin eipä monia aikoja kulunut, kun hän oli jo koko hyvässä toimeentulossa. "Emäntä häll' oli mieluisa, kuin viinipuu on vihanta", kuten vanhassa virsukirjassa lauletaan, ja puoli tusinaa pulleaposkisia, pieniä pipanoita peuhasi hänen ympärillään.
Nähtyään miten hyvin Tiimus nyt viihtyi perheenä parissa, huomautti eräs naapureistaan hänelle — noin vähän niinkuin virnistellen: "Kyll' on tuota Tiimustakin maailma nuijinut!"
"Niin aina, onhan se", tokasi Tiimus, "mutta kyll' on nuijastakin kans' säröt lähtenyt!"
Nämä tapahtuivat minun ollessani polven korkuisena, pahaisena paitaressuna. Jutun yhteydessä kuulemani nimi: "maailman nuija", antoi minulle paljon päänvaivaa. Millainen kapine se "maailman nuija" oikein ollee? Onkohan se sorvattu vai veistetty, ja mitenkähän pitkä varsi siinä on? Raskas se varmaankin on — sen pitää tietää. Luultavasti on se pitkinpäistä koivupuuta, koska siitä säröjäkin lähtee samaten kuin pura- ja pellavanuijastakin. Näin arvelin ja aprikoin, puoleen jos toiseenkin, pienessä ja pyöreässä päässäni.
Aikamieheksi tultuani olen tullut huomaamaan, että "maailman nuijalla" on toinenkin nimi, ja olenpa saanut tuta, että niitä on useampiakin ja että pitkät ovat niissä varret, joka paikkaan ne ylettyvät. Se yhteinen nimi näillä nuijilla on: vastoinkäymiset. Lieneekö se tieteellis-kosmopoliittinen nimitys vai olleeko yksityistä laatua, sitä en tiedä — eikä se oikeastaan tähän kuulukaan. Mutta siitä kuitenkin olen varmuuteen päässyt, että nämä nuijat ovat erittäin terveellisiä kapineita, niiden hyöty ja merkitys ei suinkaan ole vähäksi arvattava. "Asia kyllä on tosi, juurta jaksain, aikain alusta, hamaan loppuun saakka, mutta se kuitenkin todistajilla toteen näytettäköön", sanoi Jukolan Jussi lakituvassa. Pari esimerkkiä siis tässäkin asian todentamiseksi.
Neitonen (nuorukainen), joka on vanhempainsa varassa, varakkaassa kodissa kasvanut kuin kukka kaunis kedolla 20-25:teen ikävuoteensa saakka, on säästynyt — ainakin useammissa tapauksissa — "maailman nuijan" kovilta kolauksilta. Tämän tosiseikan huomaa vallan helposti, kuullessaan tällaisen hemmotellun "lapsen" mahtipontisia sanoja tai tähystellessä hänen käyttäytymistään. Yks'kaks' voi hän tiuskaista: "Se pitää olla niinkuin minä sen sanon!" Tai "Minä ainakin otan, maksoi mitä maksoi!" Jälkimäisessä tapauksessa ei hän esim. lainkaan huomaa sitä, että tällaiset päähän pälkähtäneet mieliteot riippuvat kokonaan siitä, miten kiinteällä ovat isä-ukon rahakukkaron nauhat. — Tätä voisi vielä kyllä jatkaakin, mutta ehkä tästäkin jo väitteelle selvyys sarastaa.
Joku toinen taas, joka orvoksi jouduttuaan tai joistain muista syistä on joutunut 10-15 vuotiaana oman noukkansa nojaan — kuten sanotaan — on saanut kyllikseen asti tuta "maailman nuijan" iskuja. Hän on ollut kokemuksen koulussa, jossa pää-oppiaineena on ollut: vaatimattomuus ja nöyryys. Hän ei — kuten edellisessä esimerkissä mainittu — ole käynyt: "pääll' kukkaisten ja ruusuisten", vaan piikkinen ja ohdakkeinen on hänen polkunsa ollut. Sen huomaa myös hänen puheistaan ja teoistaan. "Pitää" ja "täytyy" sanat ovat hänelle tuiki tuntemattomia, mutta sitävastoin: "jos" ja "ehkä" sanat ovat tavallisimpia.
Vertailkaamme vielä näiden neitosten (nuorukaisten), "maailman nuijilta" säästyneiden ja sen kohlimain, tulevaa, lähinnä seuraavaa aikakautta. Oletetaan että molemmat ovat joutuneet miehelään. Edellinen on tuskainen ja kärsimätön, jos ei kaikki mene heti mielen jälkeen. Aika kuluu häneltä siinä tuskitellessa ja päivitellessä kovaa kohtaloaan. Ja jos hyvin sattuu, niin vieläpä hän muun lisäksi räiskää ja rätiseekin kuin palava katajapehko. Hän ei vahingosta viisastu, ei rikkaa ristiin laita asioita paremmalle tolalle saadakseen. Hän on nyt vuorostaan joutunut kokemuksen kouluun, mutta liian myöhään, hänen oppiaikansa on jo ohitse mennyt. "Nuorena olisi vitsa väännettävä."