"Vai niin!" naurahtelin minä.
Mutta noin vaan sivumennen lausuttuna leikkipuheena, oli siihen kuitenkin kätkettynä koko joukko Salomonin viisautta. Tuo "neronleimaus" muistuu aina mieleeni nähdessäni "nyytipäitä" tyttöjä tai eukkoja. Vallankin maaseuduilla näkee kesän kuumimmallaan ollessa Eevoja, joiden pää on köytetty oikein pikimustaan silkkiliinaiseen nyytiin. Tuntuupa raskaalta heitä nähdessään, raittiin tuulen omia korvallisia hivellessä.
Hattu vaiko huivi naisten päähineeksi? siinä kysymys, jonka oikealla tavalla ratkaiseminen on sepustukseni tarkoituksena.
Monta seikkaa on puhumassa hattujen yleisesti käytäntöön ottamisen puolesta. Ensinnäkin tulee se ajan oloon huokeammaksi kuin monenkirjavaisten, kalliiden liinojen osteleminen. Sieviä olkihattuja saa nimittäin 25 pennillä. Koristukset eivät maksa mitään, vetää vähän kukkoa hännästä, siinä kaikki. Toiseksi: luulisin, jos kaikki Suomen tytöt pistäisivät hatun päähänsä, vähenisi siirtolaistulva ainakin puolella. Sillä suurimpana ihanteena Ameriikkaan muuttavilla nuorilla miehillä on: saada halata hattupäitä tyttöjä. Ensimäisessä kirjeessään, minkä he vanhaan maahan lähettävät, kirjoittavat he poikkeuksetta: Leipä muuttui nisuksi (vehnäseksi) ja tytöt hattupäiksi.
Kolmanneksi: naisväkihän on tunnettu uteliaisuudestaan. Paljoa helpompi olisi seurata toisten akkojen supatuksia kirkonpenkissä istuissa tai muualla, jos olisi hattu päässä. Huivin läpi ei nim. pieniä puheita kuule ja niin voi jäädä monta tärkeätäkin asiaa kokonaan kuulematta tai jos kuuleekin puolittain, niin joutuu pahaan kiusaukseen lisäämään alun eli lopun. Siten ovat monet juorupuheet syntyneet.
Näin on tässä esille tuotu hatun hyviä puolia. Huonoja puolia sillä ei sanottavasti olekaan, ellei ota lukuun pistäviä, pitkiä neuloja. Mutta toisakseen taas voi siitä olla hyötyäkin. Eräs neitonen — joka varmasti olisi jäänyt vanhaksi piiaksi — puhkasi kerran hattuneulallaan nuorelta herralta silmän. Hyvitykseksi tästä täytyi neitosen antaa itsensä, joka ei suinkaan ollut hänelle vastenmielistä — päättäen siitä kovasta kiihkosta, joka neitosilla miesten perään on. — Nyt elävät he onnellisina kumppanuksina, vaikka ei heillä olekaan kuin kolme silmää yhteensä.
Varjopuolienkaan ei siis saa antaa itseään pelottaa, vaan jokainen joka kynnelle kykenee, ostakoon ensimäisen tilaisuuden sattuessa hatun, kukin sellaisen kuin varat myöten antavat. Ja aviomiehet: seuratkaa te Salomon Mäiskäläisen esimerkkiä.
Sananen soppakouluistamme.
(Esitelmä.)
Kaikilla aloilla on edistyksen huimasti hyrräävä vauhtipyörä saanut aikaan suuria muutoksia. Mikäli kansojen kulttuuri ja yleinen sivistys-taso kohoaa, sikäli kaikki vanhat tavat ja menot joutuvat romukoppaan, uusien monilokeroisten seremonioiden tieltä. Tämä seikka ei ole huomattavissa yksinomaan keksintöjen alalla kuten ilmalaivojen, langattoman telefoonin varmuus-parran-ajokoneiden, käherryssaksien, ynnä lukemattomien "—tomaattien" ja "—mobiilien" suhteen — vaan tavallisen arkielämän pyörteissäkin huomaamme jo, mainitusta pyörästä singahtaneita siruja. Niinpä on esimerkiksi sopan keittäminen, tuon korkean, ylösrakentavaisen ja jalon taiteen laitakin. Tai jos käyttäisimme jotain yleisempää nimitystä, vaikkapa: ruuanlaittoa, ettei jotkut valkoessuset spesialistit tällä alalla saisi saivartelemisen aihetta.