Katteinilta, joka jo monta vuotta oli harjoittanut valaanpyyntiä täällä ja siten tutustunut seutuihin, sain paljon hyviä neuvoja. Hän valaisi minulle myöskin monta epäselvää kohtaa Jäämeren asukkaista. Eskimoita olen minä aina pitänyt hyvin sivistymättöminä ja sentähden halveksinut heitä, mutta nyt sain aivan toisen mielipiteen asiasta, kuultuani, että he Huippuvuorilla ovat perustaneet yliopiston ja täydellisen merikoulun, joitten opettajina oli kotimaisia miehiä. Kansanvalistustakin oli alettu edistää kansakoulujen kautta. He olivat perustaneet tasavallan Venäjän suojeluksen alla, ja sentähden kansakouluissa pää-aineena onkin venäjänkieli, jonka opettajilla on palkkaa 250 leiviskää hylkeen- ja valaanrasvaa puhumattakaan tykökuuluvista teltoista, karvavaatteista y.m. Lisää tietoja sain eräältä Huippuvuorille matkustavalta eskimolaiselta herralta, joka monta vuotta ulkomailla oleskeltuaan, oli kutsuttu kotimaahan kulkuneuvojen ministeriksi uuteen hallitukseen.
Näitä keskustellessamme saavuimme Huippuvuorille, josta jatkettiin matkaa pohjoiseen päin. Kohdattuamme mannerta 10 pit. ja 89 pohj. lev. laskimme maihin. Katteinin neuvon mukaan olin näette heittänyt entisen tuumani lähteä Nansenin perässä, päätin sitä vastoin mennä häntä vastaan. Kuljettuani muutaman päivän (jos Egyptin pimeyttä voi päiväksi sanoa) saavuin eräälle merivirralle, jonka heti arvasin samaksi väyläksi, jota myöten tuon ranskalaisen "Jeannetten" jäännöksiä tuli Behringin salmesta Grönlantiin. Tätä myöten, kun sitten aloin matkustaa vuorottain suksilla ja luistimilla, niin jo yönä kuudentena kuului kohinaa kaukaa. Aavistin heti, että oltiin lähellä napaa ja läksin aika vauhtia kulkemaan sinne päin, joka täällä olikin helppoa, koska pakkanen oli tehnyt ilman niin hienoksi, ettei siinä mitenkään hengästynyt. Tulin vihdoin niin lähelle, että kohina kuului aivan vieressäni. Kohinan aikaansai vesi, joka pyörteenä kiehui noin 30 metriä ympärimitaten olevassa lähteessä; sen keskellä näkyi selvästi tuo maan ajateltu akseli ulkonevan ikäänkuin jostakin pohjattomasta kuilusta, joka luultavasti ulottui koko maapallon läpi. Mieleeni pisti mukava ajatus, jolla varmaan olisin saanut itse isä Faucaultin huudahtamaan ilosta. Päätin näette todistaa maan pyörimisen akselinsa ympäri. Kiinnitin toisen sukseni tuohon ajateltuun akseliin ja kas! 24 tunnin kuluttu oli se pyörinyt vain 30 metriä ja oli taas samassa paidassa, josta oli lähtenytkin. Toimitettuani tuon tärkeän tieteellisen kokeen, josta jälkimailma on minua suuresti ylistänyt, läksin taas liikkeelle mainitsemaani virtaa pitkin, joka oli kääntynyt vähän enemmän itäänpäin.
Eräänä pimeänä yönä näin yht'äkkiä taivaan rannalla valoisia palloja, joita luulin tähdiksi. Mutta kuljettuani noin penikulman, äkkäsin, että ne olivat "Fram"-laivan taklaasissa olevia sähkölamppuja.
Siis vihdoinkin olin perillä. Astuin laivaan, muttei yhtään ihmistä näkynyt kannella, vaan keskisalongista kuulin iloiset pianon säveleet. Kolkutin ovelle. Sisällä syntyi ääretön hämminki ja pelko, jonka arvasi siitä, kun kuulin sanan "spöke"! Mutta vihdoin avautui ovi, edessäni seisoi revolveri kourassa mies, jonka muotokuvan mukaan voin tuntea Nanseniksi. Kului noin neljännes tuntia, ennenkuin sain selitetyksi, mistä ja mikä minä olin. Sittenkös, hyvät kuulijani, riemu syntyi, kun sain ilmoitetuksi, että aivan yksin olin tullut sinne, ja varsinkin Nansen oli utelias tietämään; mitä teitä olin kulkenut. Ilta kului hupaisesti, etenkin kun herra Blessing erinomaisesti hoiteli pianoa. Kävimme tarkastamassa laivaa, jossa minä varsinkin ihailin suurta kirjastoa, sekä herra Nansenin tähtitutkimuskopissa olevia suuria teleskooppeja. Nansen ilmoitti, ettei hän suinkaan ollut viettänyt mitään yksitoikkoista elämää, sillä hänen luonaan kävi ahkerasti eskimolaisia lähetystöjä; olipa itse presidentti, jaapanilainen kenraali "Ta-ra-ra-bom" alentanut itsensä ja suvainnut käydä katsomassa tuota norjalaista vierasta. Oleskeltuani laivalla kolme päivää, läksin paluumatkalle onnellisena, että olin saavuttanut päämääräni ja tarkoitukseni, sillä Nansenilta oli muassani näin kuuluva kirje:
"150 ast. pit. 93 ast. lev. 6/1 1895.
"Kultur"-lehden toimitukselle!
Olemme onnellisesti saapuneet 93 leveysasteelle. Kaikki miehet terveinä. Ei mitään keripukin kohtauksia. Toivomme vuoden lopussa olevamme Kristianiassa.
Fridtjof Nansen.
Nansenin kehotuksesta läksin Grönlannin halki samaa tietä, jota hänkin muinoin oli kulkenut. Koska olen hyvin kansantieteellinen mies, tein useita huomioita tällä matkallani. Eskimot täällä Amerikan puolella olivat paljon sivistymättömämpiä, verrattuina läntisiin veljiinsä, joihin luultavasti on suuresti vaikuttanut se, ettei siinä lähellä ole mitään suurta "sivistysmaata". Uimassa käyvät vaan joka päivä, ja vaikka on 75 asteen pakkanen, eivät he siitä ole tietävinään, vaan hikipäässä sukeltelevat hylkeenpoikia meren pohjasta. 11 päivänä tammikuuta saavuin Goodhaaniin, josta höyrylaiva juuri osui lähtemään New-Yorkiin. Tänne saavuttuani hain "Kultur"-lehden toimiston, jonne jätin kirjeen ja matkakertomukseni, jossa viimemainitussa varsinkin tervetullut uutinen oli kertomukseni eskimojen sivistys-oloista.
Palkinnon sain rehellisesti ja lähdin sitte astuskelemaan rantaan päin, vaihdettuani pankissa 1,000 dollaria käyväksi rahaksi. Nämä säilytin lompakossa housuntaskussa, jota vastoin muu summa vekseleissä jäi povitaskuuni. Rantaan tultuani sain erään pikahöyryn 600 dollarista heti lähtemään minua viemään Göteborgiin, sillä aika alkoi lähestyä, jolloin taas täytyi olla kotona. Matkalla Atlannin yli aloin ihailla seteliäni ja vedin sentähden lompakon taskustani. Mitä!?! Ei siinä ollutkaan mitään! Nyt vasta selvisi minulle, että kyllä Ameriikka sentään on edistynein maanosa joka suhteessa. Taskuvarkaatkin ovat siellä muita etevämpiä. Mutta ei sitä nyt enää surra auttanut, sillä 13 päivä olin jo Göteborgissa, josta 450 dollarilla sain tilapäisen pikajunan viemään itseäni Tukholmaan. Täällä kiirehdin heti rantaan ja ennätin onneksi "Express'iin", jossa päivän kuluttua saavuin Hankoon. Vielä oli minulla 25 dollaria, joiden avulla onnellisesti saavuin rautatietä myöten Hangosta Peipohjaan, josta reellä kotiini kl 12.50 päivällä 15 päivä tammikuuta 1895.