— Mene sinä nyt sinne, Vanni jää tänne vähäksi aikaa, muistutti Sanna
Ullalle.
Ulla lähti yksin, niin Sanna kysyi Vannilta. Antaako Ulla sinulle puolet rahoista?
— Antaa… Minulla on pienempi säkki… Tämmöinen säkki ja Ullalla on isompi säkki, johon sopii isompi raha.
— Ullako sinulle teki tämän säkin?
— Ulla… Ulla näki ettei puoliakaan tuota kerjääminen kun ei ole Vanni mukana, niin tuli liehakoiden Vannin luokse kiireesti ja palavin silmin virkkoi: Tuonne tuli iso joukko herroja, jotka eivät ole meitä nähneetkään, lähetään nyt yhdessä sinne… Ne on komeita ja suuria herroja… Lähtään nyt heti.
Vanni katseli Sannan silmiin, mitä siihen Sanna sanoisi. Vaan Sanna keskeyttääkseen sitä Ullan liehakoitsevaa kiirettä kysyi: Näytäppä minkä verran sinulla on rahaa…
Ulla punastui, mutta veti kuitenkin kerjuupussistaan esiin pitkän säkkinsä, jota oli jo puolen kyynärän verran täytetty kymmenen pennin lantilla.
— Miksikä sinulla on noin paljon ja Vannilla näin vähä?
— Minä sain nyt tuolla käydessäni paljon, lipasi Ulla.
— Mene nyt vielä yksinäsi sinne, minä annan saman verran Vannille mitä sinä saat sieltä… Mene nyt ennenkun ne herrat menevät pois, kehotti Sanna Ullaa, mutta Ulla hämmästyi ja jäi pyytelemään Vannia mukaansa. Mutta Sannan kasvot tulistuivat ja sanoi käskevästi: Mene nyt aivan heti, sinä petturi.