Silloin Vanni liitti kätensä ristiin rintansa päälle ja luki Isämeidän ja Herransiunauksen ja lopuksi lausui: Jeesus rakas, siunatkoon Vannia, isää, äitiä ja kaikkia hyviä ihmisiä tänä yönä.
— Minkä tähden se äiti käski sillä tavalla siunata?
— Sentähden, ettei ruma henki saisi tulla tekemään nukkuessa pahaa…
Mitenkäs se sinun äitisi käski siunata?
Sanna tuli hämilleen. Oli vaikea sanoa, ettei hänen äitinsä opettanut mitenkään ja vaikea oli valehdella, sanoi kuitenkin: Kyllä kai se opetti samalla tavalla.
— Mutta eikö täällä olekaan rumaa henkeä kun sinä et siunaa?
— Kyllä se on täälläkin, vaan minun ei tarvitse siunata kun sinä siunasit.
— Mutta sinäpä et pannut käsiäsi ristiin silloin kun minä siunasin.
— No siunaa nyt uudestaan, niin minä panen käteni ristiin, näin juuri.
Vanni pani kätensä ristiin rintansa päälle, siirti itsensä oikein likelle Sannaa ja luki Isämeidän ja Herransiunauksen ja lopuksi lausui herttaisesti: Jeesus rakas, siunatkoon Vannia, Sannaa, Ullaa, isää ja äitiä ja kaikkia hyviä ihmisiä tänä yönä.
— Mutta eihän nyt tarvitse enää isää eikä äitiä siunata kun ne ovat kirkon haudassa.