— Onhan Kurkelassa äiti ja isä.
— Siunasiko se Kurkelan äiti milloinkaan?
— En minä sen kanssa nukkunutkaan yhdellä vuoteella.
— Onko sinulla muualla äitiä kuin Kurkelassa?
Vanni ei vastannut siihen kysymykseen, painautui vaan Sannan kylkeen lujempaan, niin Sanna kysyi: Olenko minä sinun äitisi?
— Olet, kuului hiljainen kuiskaus Vannin suusta.
— Sinä lapsi kulta, sanoi Sanna ja sulki syliinsä Vannin, suuteli häntä ja lisäsi: Sanotko sinä aina minua äitiksesi?
— Sanon, kuului Vannin suusta sydämmellinen kuiskaus.
Nyt tekeytyi Sanna uniseksi, oli heittäytyvinään nukkumaan ja muistutti
Vanniakin nukkumaan rupeuksesta.
Vanni asettuikin tyyneen, mutta kauvan harreili silmät huoneen esineisiin ja huulet mutuilivat, mutta nukkui viimmein.