— Herranen aika, miten huomaava, hymähti Sundbergin rouva.
— Aivan niin, että Vanni tuli minun luokseni, mutta minä tälle rouva Sundbergille sanon sen vuoksi löytäneeni Vannin kun Vanni tuli minun luokseni ja minä sain ottaa siitä syliini ja Vanni lupasi ruveta minun tytökseni, ja nythän sinä olet minun tyttöni. Olethan?
— Olen.
— Olenhan minä nyt sinun äitisi.
— Olet.
— Heti huima houkuteltu, hymähti rouva Sundberg.
— Lapsella on lapsen mieli.
— Mutta ihmeellinen lapsi.
— Ja viaton kuin taivaan enkeli.
— Hänellä on varmaan ollut hurskas äiti, joka hänelle on aina puhunut totta.