— Usko pois, uudisti Vanni. Minä ja sinä olisimme käyneet ensiksi sen kimppuun ja kaikki muut perässä.
— Ei maar ole totta. Et saa minua siihen uskoon. En varmaan olisi Aatami kurjan tavalla syönyt niitä omenia, jos olisit niitä helmaasi karistellut.
— Ihan kilvassa, usko pois, väitti yhä Vanni.
— No emme huoli ruveta kiistämään… Mutta mitä Jumala loi sitä käärmettä, koska sanotaan, että käärme oli kavalin kaikkia eläimiä. Mitä varten Jumalan tarvitsi kavaluutta luoda maailmaan?
— Ei ole sanottu että Jumala oli luonut käärmeen, keskeytti Sanna. Saattoi olla niin, että se langennut enkeli rupesi matkimaan Jumalaa ja luomaan yhtä paljon pahoja eläimiä kuin Jumala loi hyviä, ja sitä tietä on tullut kaikki tuo sota ja murhan himo eläinkuntaan.
— Paljon mahdollista… Mutta sittekin minusta tuntuu, että on Jumalan syytä siihen että ihmiset ovat langenneet syntiin.
— Nyt et ole viisaampi Aatamia, keskeytti Sanna… Jumala kun tuli nuhtelemaan kielletyn puun syönnistä, niin Aatami syytti Eevaa ja Eeva syytti käärmettä.
— Nyt te olette minun kokonaan kiertäneet, virkkoi Aaro naurahtaen ja katseli Sannaa ja Vannia silmiin.
— Sen olemme tehneet, paras että tunnustat, muistutti Vanni. Ja nythän sinä jo uskot, että Kausalan salissa Tapanin iltana ei kielletty puu olisi kauvan säilynyt terveenä.
— Sitä en kuitenkaan usko.