"Hm, tietääpähän mies", sanoi muori. Minun isältänihän tuohon hukkui hevonen, orit, ihan kirkkokunnan kuulu, valtakunnan valio. Hirvestä en tiedä milloin se lienee hukkunut, mutta liepä sekin tapahtunut, kenpä heitä on paimenessa."
"Niin, uroshirvi on hukkunut siihen lampiin ja sitä tietä on metsän haltialla tekemistä", sanoi ukko, oikein vakavasti katsellen viinapikariin ja hieman kallistellen pitkätukkaista, suurta päätään puoleen ja toiseen. Viimein hän sanoi: "Se on niin että tiistaina iltapäivällä käymme asiaan käsiksi. Meillä näkyy olevan voitto. Keveämmät ovat jalkasi tulevana pyhänä. Minun nimeni ei tarvitse olla Mouses, jos ei niin käy."
Sen sanottuaan kaasi sen viinapikarillisen suuhunsa, otti sitten sen viinapullon, katsoi siihen akkunaa vasten, sanoen: "Säästäisit tämän siksi kunnes tiistaina lähdemme saunaan. Silloin täytyy henki haista yhdeksälle eri lajille!" Viimeisen lauseensa sanoi ukko niin uhkaavalla tavalla ja silmiään mulkoillen että näytti olevan jo ukon edessä ne poisajettavat henget.
Maanantaipäivänä Runsikon Mouses-äijä jo haki Saarijärven rannalta veden kuljettamia puita saunapuiksi ja kolme yksikantaista vesipajua, kolme yksikantaista pihlajaa ja kolme yksikantaista katajaa huomeisen tarpeen varalle.
Tiistaiaamuna hän nyt haki metsästä lastuja semmoisilta tanterilta, missä tiesi venheen lautoja veistetyn, ja sellaisen kurikan, jolla oli venheen lautapuita halkaistu, ja kattilallisen vettä siitä lammista, jossa Tapani oli ollut hukkumaisillaan. Nyt hän niillä vesiajolla olleilla puilla ja niillä lastuilla, joita oli venheen laudoista veistetty, lämmitti Komulan vanhan saunan. Sitten hän vielä metsästä haki yhdeksänlaisten puitten kolmivuotisia vesoja, joista teki punasella langalla sidotun vastan. Sitten ne pihlajat, pajut ja katajat halkoi keskeä, niin että tyvistä ja latvoista jäivät kiinni. Ne hän laittoi saunan kynnykselle renkaiksi, joitten läpi piti pujottautua saunaan.
Nyt oli päivä mennyt yli puolen. Ukko ryyppäsi kolme ryyppyä viinaa ja pakotti Tapaninkin ryyppäämään edes niin paljon että henki haisisi sille. Sitten ukko punalti päätään, puri hampaitaan, mulkoili suuria, kieroja silmiään ja äänettömänä lähti saunaan. Tapanin piti mennä edellä, ja ukko tultuaan perässä veti oven kiinni, joten kumpikin jäivät pimeään saunaan, johon ei tullut valoa muuta kuin haristuneen oven raoista siksi että tuskin näki toisensa lattialla, mutta kylpylauteilla ei nähnyt mitään. Nyt ukko asetti Tapanin lauteille lumpeista ja kaihloista tehdylle vuoteelle pitkäkseen, löi löylyä kiukaalle että tuli hyvin kuuma kylpylöyly. Sitten otti sen yhdeksänlaisista vesoista tehdyn vastan, jolla kylvettämään ruvetessaan ävähti:
"Ruvennenko, rohtinenko, tarttunenko, tohtinenko käsin ruttohon ruveta, käsin käydä perkelehen, sylin hiittä sysimähän?
Kun ei lie minussa miestä, urosta ukon pojassa, niin panen parempiani: puhun torven taivosehen, pillin pilvien lomahan, panen äänen pakkohisen läpi maan, läpi manuen, läpi taivahan tasaisen; sieltä armot auki käyvät, rikki vierivät veräjät, tuhat tuttua tulevi, sata Herran sankaria väeksi vähän urohon, miehen pienen miehueksi."
Ukolla rupesi nyt viina nousemaan päähän, ja hän yltyi yhä enemmän lukemaan loitsuja, joita lukiessaan aina väliin ävähti niin uhkaavalla tavalla kuin vaan taisi. Aina väliin hän löi uutta löylyä ja kylvetti Tapania kaikilta puolilta. Tapanin piti jalkansa nostaa pystyyn, että ukko saattoi kylvettää niitäkin joka puolelta. Kun vastassa oli havupuun vesoja ja muitakin melkein lehdettömiä suvikuntaisia ja kun ukko innostuksissaan pieksi tavallista lujemmin, niin koski se Tapanin ruumiiseen ja jalkoihin melkein tuskaisen kipeästi, mutta hän puri vaan hampaansa yhteen ja ähki.
Viimein kuitenkin silmänräpäykseksi taukosi kylvetys, vaan samassa hulmahti jääkylmä vesi yli ruumiin, niin että Tapani oli häkeltyä siihen paikkaan. Samassa kun ukko kaasi Tapanin päälle sen lauteelle asetetun, kylmän vesisaavin, niin hän vihan vimmoissaan ävähti: