Ukko kaukoa tulevi, haaraparta harppoavi, kontti kuin salo selässä, saoin sarvia sisässä, sarvet täynnä voitehia, sulka joka sarven suussa, siipi on sivulla sarven.
Anna, ukko, sarviasi, sarviasi, sulkiasi, joilla voian voipunutta, katson maahan kaatunutta avulla hyvän Jumalan, sanan kautta kaikkivallan.
Tätä lukiessaan ukko kaksin käsin suki Tapanin ruumista kaikilta puolilta, niin että se kastui kokonaan, ihan jalkapohjatkin, sillä ukon suustaan puhaltamalla viinalla.
Sitten sai Tapani tulla ulos saunasta niitten samojen rengasten läpi, mistä oli mennytkin. Mutta ukko kokoili siihen kattilaan sen lumpeista tehdyn vuoteen, vastan ja pyyhevaatteen, ja ovesta tullessaan murti ne halotut renkaat ja pani nekin kattilaan. Sitten heitti kattilan kädestään nurmelle ja pani saunan oven selkäpiilleen auki. Otti sitten kurikan ja lyöden sillä saunan perinurkkaan ävähti:
Siirrä jo sijasi, konna, muuta murhakartanosi! Lähe kumma kulkemahan, maan paha pakenemahan, uimahan tuliset kosket, vastavirrat vatvomahan.
Sitä lukien hän löi kurikallaan nurkkaan toisen ja kolmannen kerran ja muutti sitten toisen perinurkan luokse. Siihen hän oikein voimainsa takaa jyrähytti, mutta kurikka kimmotessaan nurkasta hoiperrutti väsyneen ukon mukanaan kumoon. Siitä ukko tulistuneena kimposi ylös ja irvellä ikenin kiljahtaen:
Lähe lempo lentämähän, saatana samoamahan verisillä kynsilläsi, rautaisilla varpaillasi pölkyn pyörivän nenähän, suuhun vankuvan variksen!
löi taas nurkkaan. Mutta kurikka taas teki äskeisen tempun. Mitä useammin ukko siten meni kumoon, sitä hurjemmin hän kiihtyi lukemaan loitsujaan ja luki niitä ihan kirkuen vihasta kähisevällä äänellä, kurikallaan jyrähytellen nurkkia.
Viimein kuitenkin ukko väsyi, niin että väsymyksen ja viinan vaikutuksesta rupesi ilmassa näkemään sinne tänne lenteleviä säkeniä. Silloin hän väsymyksestä huohottaen, silmät renkaisillaan seisattui saunan eteen ja sanoi: "Mutta nyt ne kuitenkin menevät. Katsohan, miten puitten latvat heiluvat ja säkeniä jälkeensä heittävät. Tietävätpä minne on mentävä. Ihan kuin linjalla menevät tuonne Sorsalammille. Näetkö miten oikein puitten latvat huiskuvat."
"Näen, näen", sanoi Tapani ukolle mieliksi, vaikka hän ei mitään nähnyt; ainoastaan helteisen päivän tuuli heilutteli puiden latvoja, että ne verkalleen liikkuivat.