"Sinne ne nyt menevät. Kyllä niistä nyt on päästy. Täytyy lähteä saattamaan nuo pesuvedet itselleen." Sen sanottuaan ukko koppasi kattilan sangasta käteensä ja toiseen käteensä otti kurikan ja lähti hajalla jaloin, väsyneen näköisesti astua toippuroimaan lammille päin.
Tapani jäi puhtaisiin vaatteisiin pukeutuneena istumaan helteisen elokuun auringon paisteiselle nurmelle ja miettimään kohtaloaan. Omituista kutisemista ja väliin kipeätä vihlomista tuntui jaloissa, jommoista ei ollut koskaan tuntenut. Hän nousi kävelemäänkin ja tunsi jokaisella askeleella jaloistaan vähenevän sen entisen kankeuden ja raskauden.
Hetkisen käveltyään hän tuli pirttiin, missä talon muori liekutti emännän pienintä lasta. Muorin nähtyään Tapani huudahti: "Oi, Jumalan kiitos! Nyt siitä pahasta on päästy. Ette usko kuin jalat tuntuvat somalle."
"Joko nyt uskot, mihin Runsikon Mouses kykenee", sanoi muori leveästi hymyillen.
"Jo uskon… Mutta jo sillä riittää niitä lukuja, kun koko kylvetysajan pani kuin porokattila."
"Hm, yhden kylvetysajan ja yhdenlaisista rikkeistä päästäessä… Mitähän sanoisit, jos sen kuulisit useampia sairaita kylvettävän ja pesevän. Rikkeitä on tuhannenkin erilaisia ja ukolla on omat lukunsa kullekin taudille, eivätkä lopu sanat."
"Mutta mitähän se merkitsi, kun se lopuksi kurikoi tuota saunaa?"
"Sehän ajoi saunasta pois ne sinun pirusi. Ukko ei heitä niitä kenenkään saunaa hallitsemaan, vaan antaa niille kyydin sinne josta ovat kotoisinkin."
"Sanoihan se näkevänsä kun ne menevät ja osotteli minullekin, mutta en minä nähnyt mitään."
"Ei sitä kaikki näe mitä ukko näkee, se on sellainen ukko se ukko."