»Miksi sitä ei ole viety miehelään?»
»Sitä hyvät hylkii ja pahat pyrkii, sillä kun ei ole perintöä. Köyhäähän ei katsota risuaidan läpikään. Eikä se juuri lähdekään kaikkien renttujen rekeen. On se siksi itsestään pitävä, että kyllä se katsoo syömään ruvetessaan, piisaako sitä veroksi asti.»
»Vaan jos sattuu luu lihan valitsijalle, kuori leivän alkajalle. On monelle käynyt niinkin, että kun ovat aikansa valinneet, niin ovat jääneet aivan ilman, tai on pitänyt syöstyä, kunhan on saanut torrakkaa.»
»Ei hyvä heinä suovassa pilaudu. Kyllä se aika tavaran kaupitsee», sanoi setä ja jatkoi naurahtaen vähän toisella suupuolellaan:
»Saat sinä ottaa siitä rekilinnun, silloin ei ole tyhjä reessäsi.»
»Huoleksi on hyvä hevonen, katumoiksi vaimo kaunis», arvelin minä. »Eikähän ne semmoiset minusta perusta enempi kuin Jumala lehtikerpusta.»
»Yrittäneen päätä ei leikata. Sitte sen tietää, kun koettaa. Se näkyy lehmiä tuovan kotiin. Tähän pellolle tuopi niitä lypsääkseen. Kyllä sen saat nähdä.»
»Eihän tuosta silmät osaa ota, jos tuota katseleekin. On kait se ihmisiä nähnyt ennenkin, näkee kai se minut alalleen.»
Kun pajasta jouduimme taloon astumaan, niin siellä pellolla oli Mari lehmiensä kanssa.
»Hyvää iltaa, Mari!» tervehti setä.